tag:blogger.com,1999:blog-37711424018769379762021-09-17T15:47:35.073+03:00PainolastinaPunnittua puhetta ja kevyempää kommentointia merenkulun aiheista, historiasta ja ilmiöistä Rauman merimuseon blogissa.Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.comBlogger34125tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-49636807740705059382021-09-03T11:30:00.000+03:002021-09-03T11:30:04.589+03:00Myös kulttuurintutkimuksen opiskelijat tarvitsevat praktiikkaa<p><i>Paitsi merenkulun opiskelijat, myös humanististen alojen opiskelijat tarvitsevat praktiikkaa - käytännön kokemusta - harjoitusta osana opintojaan. Museot tarjoavat monille museotyöstä kiinnostuneille harjoittelupaikkoja. Me saimme tarjota korkeakouluharjoittelijan paikan kolmen kuukauden ajaksi Oskarille, joka summaa praktiikan antia tässä bloggauksessa.&nbsp;</i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RMkKevxQShY/YTHX3XdjSjI/AAAAAAAAKAw/IvoQUISy7tYfJKgsqklZrJ1x9fQfDMgeQCLcBGAsYHQ/s1500/oskari_pekonen_kylmapihlaja_lev1500dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-RMkKevxQShY/YTHX3XdjSjI/AAAAAAAAKAw/IvoQUISy7tYfJKgsqklZrJ1x9fQfDMgeQCLcBGAsYHQ/w640-h480/oskari_pekonen_kylmapihlaja_lev1500dpi.jpg" width="640" /></a></div><br /><i><br /></i><p></p><h1 style="text-align: left;">Kesä merensuojelun parissa (ja koronan varjossa)</h1><p><i>teksti: Oskari Pekonen / k</i><i>uvat: Oskari Pekonen ja Paula Kupari</i></p><p>Kulunut lähes puolentoista vuoden pandemia-aika on vaikuttanut monella tapaa päivittäiseen elämäämme. Omalla kohdallani se on tarkoittanut muun muassa paljon etäluentoja, vähentynyttä sosiaalista elämää, ajoittaista pelkoa ja ärsyyntymistä, mutta myös poikinut graduaiheen: koronatilanteen vaikutukset museoihin ja museoissa käymiseen. Kesäksi 2021 pääsin myös korkeakouluharjoittelijaksi Rauman merimuseoon ja, vaikka se ei sinänsä liittynyt graduuni, on ollut mielenkiintoista nähdä museon arkea tänä (toivottavasti pian päättyvänä) poikkeuksellisena aikana.</p><p>Opiskelijaelämän aikana ehtii tuskastella lukuisia asioita, kuten taloudellista tilannettaan ja monesta suunnasta tulevia stressitekijöitä. Keväinen taakkani keveni huomattavasti, kun onnistuin saamaan töitä haluamaltani alalta (toisin kuin suurin osa opiskelevasta lähipiiristäni). Opiskelijana kesälomasta ei voi oikeastaan kuin haaveilla, sillä joko on töissä tai joutuu edistämään opintojaan. Olenkin kateellisena katsellut lomahehkutuksia ja -ilmoituksia pitkin sosiaalista mediaani ja katsonut työkollegojen lähtevän lomille yksi toisensa jälkeen. Kuitenkin, kun on se kokemus, että oman humanistisen alani opiskelijana minusta ei varsinaisesti kilpailla työmarkkinoilla, olen ehdottomasti kiitollinen, että kesä on töiden parissa vierähtänyt.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VOMl42nWf-0/YTHbu8GO0KI/AAAAAAAAKBQ/EWdlVGUtfmcIpMVwM2IS1Q005KPhgorRgCLcBGAsYHQ/s1600/oskari_pekonen_ihana_lev1500dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-VOMl42nWf-0/YTHbu8GO0KI/AAAAAAAAKBQ/EWdlVGUtfmcIpMVwM2IS1Q005KPhgorRgCLcBGAsYHQ/w300-h400/oskari_pekonen_ihana_lev1500dpi.jpg" width="300" /></a></div><p>Rauma, saati merimuseo, eivät olleet itselleni entuudestaan lainkaan tuttuja. Otin kuitenkin mielenkiinnolla vastaan uuteen museo-organisaatioon tutustumisen, koska työkokemusta ei vielä liiallisesti tältä alalta ole.&nbsp;</p><p>Yhtä lailla minua museokävijänä kiinnostavat mitä erilaisemmat kohteet. Lähes kaikki merenkulkuun liittyvä on niin ikään itselleni melko vierasta, sillä olen elänyt suurimman osan elämääni sisämaassa ja vasta muutettuani Turkuun joitain vuosia sitten elänyt meren äärellä.</p><p>Harjoittelu Rauman merimuseossa on ollut antoisa pesti. Pääasiallinen tehtäväni oli näyttelyuudistuksen suunnitteleminen Roskaton Raumanmeri -hankkeen puitteissa. Tällainen projekti, jonka lopputulos näkyy aikanaan kävijöillekin, on ehdottomasti mieluisimpia museoalan tehtäviä, jonka olisin tässä vaiheessa urapolkuani voinut valita.&nbsp;</p><p>Yleisötyö ja sen ulottuvuudet ovat vahvasti se sektori, jota haluaisin jatkossakin tehdä. Museoilla on arvokas työ kulttuurinperinnön säilyttäjinä ja tiedon välittäjinä. Jotta yhä useampi kävisi museoissa ja saisi kokemuksesta mahdollisimman paljon irti, tarvitaan hyvin suunniteltuja sisältöjä ja esittämisen keinoja museoiden näyttelyihin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-iktSGSVx_Ao/YTHaUNQ0OUI/AAAAAAAAKBI/r8kZcEVCWr4qRVLbZ3XmwodAveEESvLsgCLcBGAsYHQ/s1500/oskari_pekonen_solmuilu_lev1500dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-iktSGSVx_Ao/YTHaUNQ0OUI/AAAAAAAAKBI/r8kZcEVCWr4qRVLbZ3XmwodAveEESvLsgCLcBGAsYHQ/w400-h300/oskari_pekonen_solmuilu_lev1500dpi.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Korona-aika on tuonut harjoitteluun oman lisänsä, jossa on sekä positiivisia että nihkeämpiä puolia. Yksi mietityttävä tekijä tässä harjoittelupaikassa oli se, että asun itse Turussa ja kulkeminen monta kertaa viikossa olisi ollut melkoisen kuormittavaa. Onneksi etätöiden tekeminen on näinä aikoina arkipäiväistynyt ja oman projektini luonne salli hyvin kotoa käsin työskentelyn.&nbsp;</p><p>Olen silti käynyt viikoittain paikan päällä, sillä näin pysyy kiinteämpi yhteys museon fyysisiin puitteisiin ja saa hieman enemmän sosiaalista ulottuvuutta työpäiviin. Ennen kaikkea pystyy hengittämään sisään merimuseon omaleimaista paikan tuntua. Näyttelysuunnittelussa on kuitenkin tärkeää miettiä kokonaisuutta museon muiden sisältöjen kannalta ja tuntea puitteet joihin on uutta tekemässä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2IfK83HGOJI/YTHZuW7_yKI/AAAAAAAAKBA/CvxRbgzPIkIyZGcaVgTgCURUvJJIv5BoQCLcBGAsYHQ/s1200/oskari_pekonen_hylkyhuone_lev1200dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1200" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-2IfK83HGOJI/YTHZuW7_yKI/AAAAAAAAKBA/CvxRbgzPIkIyZGcaVgTgCURUvJJIv5BoQCLcBGAsYHQ/w400-h300/oskari_pekonen_hylkyhuone_lev1200dpi.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Elämä koronan keskellä on jatkuvasti pienen epävarmuuden sietämistä ja jännityksessä olemista. Tällaisen työn puitteissa on kuitenkin ollut melko vaivatonta mukautua ajan tuomiin reunaehtoihin. Flunssan oireiden iskiessä on ollut helppo valinta jäädä kotiin, koska töitä voi tehdä omalta sohvalta, eikä ole mennyt päivä hukkaan, jos on tarvinnut odotella koronatestin tulosta. Onneksi montaa kertaa kesän aikana ei testissä tarvinnut käydä, mutta pieni koronan pelko oli realiteettina läpi kesän läsnä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_xBCneLVwXI/YTHZAlw0eFI/AAAAAAAAKA4/gNHGgsZWkg4ZeTlQWalDMpy9_rW-NNN-wCLcBGAsYHQ/s1600/Valokuva%2Bhenkil%25C3%25B6lt%25C3%25A4%2BPaula%2BKupari%2B_%2BRMM.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1238" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-_xBCneLVwXI/YTHZAlw0eFI/AAAAAAAAKA4/gNHGgsZWkg4ZeTlQWalDMpy9_rW-NNN-wCLcBGAsYHQ/w310-h400/Valokuva%2Bhenkil%25C3%25B6lt%25C3%25A4%2BPaula%2BKupari%2B_%2BRMM.jpg" width="310" /></a></div><p>Harjoittelussa on päässyt monipuolisesti tutustumaan näyttelysuunnittelun ja museotyön eri ulottuvuuksiin ja vaiheisiin – mutta myös meriympäristöön. On ollut paljon työpäiviä koneen ääressä etsien tietoa ja miettien toteutustapoja. Vastapainoksi on ollut myös erilaisia päiviä. Museo järjesti kaksi kertaa kesän aikana Siisti Biitsi -roskienkeruutalkoot raumalaisilla rannoilla ja näiden tiimoilta pääsi raittiiseen meri-ilmaan ja edistämään hankkeen teemaa käytännönläheisesti.&nbsp;</p><p>Elokuussa iltojen jo viiletessä museo järjesti myös purjehduksen kaljaasi Ihanalla, joka on pitkien perinteiden mukaan käsityönä valmistettu komea purjealus. Raumanmeren katseleminen ilta-aalloilla lipuen antoi lisäperspektiiviä merellisten ympäristöjen puolesta työskentelyyn.</p><p>Kestävän kehityksen teemojen ja meren suojelun parissa työskenteleminen oli itselleni oikeastaan paluuta menneisyyteen. Ennen yliopisto-opintojani opiskelin ammattikorkeakoulussa juuri näitä asioita.&nbsp;</p><p>Tänä kesänä pääsi siis integroimaan mukavasti kestävän kehityksen ja kulttuurintutkimuksen oppeja ja hyödyntämään näitä käytännössä. Aikanaan ehdin jo ahdistua ja lannistua ympäristön ja maailman tilan miettimisestä, mutta monella tapaa tämän kesän myötä löysin uudestaan iloa ja voimaantumista samoista asioista. Toivoinkin, että näyttelyhuoneen valmistuessa loppuvuodesta myös muut saavat tällaisia kokemuksia, että asioille sekä halutaan että voidaan tehdä jotain.</p><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-45760256885108863122021-07-14T09:00:00.001+03:002021-07-14T09:00:00.209+03:00 VALLAN HALTIJOITA JA PEDAGOGEJA<p><i>Teksti ja kuvat: Marja Tanhuanpää</i></p><p>Muistiorganisaatioissa, kuten museoissa, työskentelevät ovat todellisen vallan haltijoita. Näin minulle on kuluneen lukuvuoden aikana opetettu. Kaikkea ei voida millään tallentaa, dokumentoida ja säilyttää, vaan paljon on hylättävä tuhoutumaan ja unohtumaan. Museoammattilaisten päätökset ratkaisevat suuresti sen, mitä säilytetään ja muistetaan ja minkä annetaan unohtua. Museologian yksi peruskysymyksiä onkin, kuka hallitsee menneisyyttä ja kenellä on valta muuttaa sitä. Museologit, museoalan ammattilaiset ovat siis paljon vartijoina. Niin Rauman merimuseossakin.</p><p>Kun itse laitoin ensi kertaa merimuseossa amanuenssi Mikon ojentamat valkoisenpuhtaat museoammattilaisen hansikkaat käteeni, mietin, tältäkö se tuntuu. Olla vallan haltijana? Pääsin Mikon mukana tutkimaan erään edesmenneen raumalaisen meriaiheisia tavaroita, jotka perikunta halusi lahjoittaa Rauman merimuseolle. Tässä tapauksessa Mikko oli tallennuspäätöksen tekijä. Hän omalla ammattitaidollaan päätti, mitä esineitä tallennetaan Rauman merimuseoon ja mistä esineistä tulee museo-objekteja. Tavallaan kiehtovaakin!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-asx2Mim_yIk/YMCIgPYHL2I/AAAAAAAAJyc/hv5Qs4D_TYo7CpfoL3Byq4ZWxAWldvWjACLcBGAsYHQ/s640/Kuva1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-asx2Mim_yIk/YMCIgPYHL2I/AAAAAAAAJyc/hv5Qs4D_TYo7CpfoL3Byq4ZWxAWldvWjACLcBGAsYHQ/s320/Kuva1.jpeg" /></a></div><p>Kun museoammattilaisen päätös esineen tallentamisesta on tehty, esine pitää luetteloida museon kokoelmaan, jotta se saa museoarvon. Myös museon valtionosuuden saamisen ehtona on kaikkien museoesineiden luettelointi. Museoammattilainen kirjoittaa esineistä. Hän luokittelee esineitä, museo-objekteja, sanojen avulla. Luetteloinnissa kirjallinen ilmaisu on tärkeää, koska tarvitaan paljon sanallista kuvailua.&nbsp;</p><p>Esineet ovat sanoja museologille. Esineitä luokitellessaan museoammattilainen luokittelee myös maailmaa. Siksi museologin on oltava myös kielen ammattilainen. Näin Rauman merimuseossakin toimitaan, ja siksi omiinkin tehtäviini kokoelmatyön osana on kuulunut luettelointi.</p><p>Joku on joskus todennut, että museo ei ole vain vanhojen esineiden säilytyspaikka. Museolakiin onkin kirjattu museoiden kokoelmatyön lisäksi yleisötyö, vuorovaikutus sekä opetuksen ja kasvatuksen edistäminen. Museoiden yleisötyötä pidetään museoiden yhtenä perustyönä. Siihen osallistuvat kaikki museossa työskentelevät, kuten Rauman merimuseossa niin amanuenssit Paula ja Mikko ja museonjohtaja Anna kuin minä museoharjoittelijana.</p><p>Opastus on vanhin tietoisen yleisötyön ja vuorovaikutuksen muoto. Pääsin seuraamaan Rauman merimuseon tarjoamaa Museokortti-klubin verkko-opastusta, kun ensin amanuenssit Paula ja Mikko järjestelivät merimuseon isossa salissa kameraa ja rekvisiittaa kohdilleen ja sitten tarjosivat klubilaisille muun muassa merimuseon kuuluisimman, aurinkoisimman ja porilaisimman museo-esineen esittelyn.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mYngrZDo0ao/YMCJE9ARM5I/AAAAAAAAJyo/3YVB5LBH7pwxc8m1Ap5kpDXLbW5tBATUACLcBGAsYHQ/s640/Kuva2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-mYngrZDo0ao/YMCJE9ARM5I/AAAAAAAAJyo/3YVB5LBH7pwxc8m1Ap5kpDXLbW5tBATUACLcBGAsYHQ/w400-h300/Kuva2.jpeg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Hk0sLITOWII/YMCJE9pH2WI/AAAAAAAAJyk/6ReFsBHmk2YbFaIUBoT8_5O_6rb04ZvnwCLcBGAsYHQ/s626/Kuva3.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="626" data-original-width="480" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-Hk0sLITOWII/YMCJE9pH2WI/AAAAAAAAJyk/6ReFsBHmk2YbFaIUBoT8_5O_6rb04ZvnwCLcBGAsYHQ/w306-h400/Kuva3.jpeg" width="306" /></a></div><br /><p>Yksi yleisötyön osa-alueista on museopedagogiikka. Yleisötyönä museopedagogiikka on museo-opetusta ja -kasvatusta. Museo-opetuksen tavoitteena on herättää kiinnostusta historiaa ja kulttuuriperinnettä kohtaan sekä antaa välineitä oppia arvostamaan museoita kulttuuriperinteen kerääjinä ja välittäjinä. Eräänä päivänä museonjohtaja Anna opastikin peruskoulun yläkoululaisia ja kertoi merimiesten perinteistä ja siitä, millaista aikoinaan oli olla ja tehdä töitä purjelaivalla. Raumalainen nuoriso kuunteli, ihmetteli ja teki ohjattuja tehtäviä. Suomen ensimmäinen museolehtori Marjatta Levanto on hienosti todennut, että museossa ei voi olla reputettuja suorituksia.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-z8jxSbIzI6E/YMCJuCoId2I/AAAAAAAAJy0/YW4QggPXXxA80S0LRjClqupuCn2xchRpQCLcBGAsYHQ/s640/Kuva4.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-z8jxSbIzI6E/YMCJuCoId2I/AAAAAAAAJy0/YW4QggPXXxA80S0LRjClqupuCn2xchRpQCLcBGAsYHQ/w300-h400/Kuva4.jpeg" width="300" /></a></div><p>Museopedagogiseen missioon kuuluu nähdä museo kulttuurisena laitoksena. Museoista on tullut elämysten ja tiedon välittäjiä, niistä on tullut oppimisen ja vuorovaikutuksen ympäristöjä. Rauman merimuseossa olen päässyt itse toteuttamaan omaa museopedagogista missiotani, kun olen suunnitellut ohjattua museokäyntiä erityisesti ikäihmisille.&nbsp;</p><p>Museot tuovat arvokkaan lisänsä kauneuden nauttimisen kykyyn ja kaipuuseen kaiken ikäisille. Esteettistä, elämyksellistä kokemusta minäkin haluaisin tarjota jokaiselle Rauman merimuseon kävijälle ikään katsomatta. Raumalla merimuseossa oman lisänsä tuo se, että jo itsessään vanhan tyylikkään museorakennuksen näkeminen ulkoa ja sisältä on elämys komeine puisine ulko-ovineen, korkeine huonekorkeuksineen, mahonkisine näyttelyvitriineineen ja juhlavine punaisine mattoineen.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-n5H6cZV-td0/YMCK9xppY6I/AAAAAAAAJzA/DmSb18wjSJguzCE-wC6uVG_nPtFPY6USwCLcBGAsYHQ/s624/Kuva5.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="624" data-original-width="480" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-n5H6cZV-td0/YMCK9xppY6I/AAAAAAAAJzA/DmSb18wjSJguzCE-wC6uVG_nPtFPY6USwCLcBGAsYHQ/w308-h400/Kuva5.jpeg" width="308" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Foeorm3JBbI/YMCK9uQpxdI/AAAAAAAAJy8/ZW0_gsBQNS0qbU4KpYseqf5qupNQEd0hgCLcBGAsYHQ/s640/Kuva6.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="454" data-original-width="640" height="284" src="https://1.bp.blogspot.com/-Foeorm3JBbI/YMCK9uQpxdI/AAAAAAAAJy8/ZW0_gsBQNS0qbU4KpYseqf5qupNQEd0hgCLcBGAsYHQ/w400-h284/Kuva6.jpeg" width="400" /></a></div><p>Olen nyt kevään aikana saanut olla Rauman merimuseossa osana ja keskellä sen tallentamaa raumalaista merellistä kulttuuria ja historiaa. Olen oppinut, että museon rooli on laajentunut perinteisestä kokoelmien kartuttajasta ja säilyttäjästä monimuotoisen kulttuuriperinnön välittäjäksi – myös tuottajaksi ja lisääjäksi. Tästä on hyvä jatkaa museologina, kulttuurintutkijana sekä kulttuuriperinnön tutkijana ja opettajana.</p><p><br /></p><p>Marja Tanhuanpää</p><p><span style="font-size: x-small;">FM, museologi ja edelleenkin museofani</span></p><p><br /></p>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-73617884713716757652021-06-11T09:00:00.001+03:002021-06-11T09:00:00.222+03:00Modernia merenkulkua – Uusvanha merenkävijä mietiskelee: OSA II ENSIMMÄINEN TYÖKOKEMUS<p><i>Merenkulun opiskelija ja raumalainen monitaituri kirjoittaa merenkulun koulutuksen aiheista opiskelijan ja alanvaihtajan näkökulmasta.&nbsp;</i></p><p><i>Kuvat ja teksti: Rami Kurki</i></p><p>Pitänee yrittää kirjoitella hieman useammin, jotta teksti pysyy blogina eikä muutu novelliksi, tai romaaniksi...</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-gfrsGvfU2pM/YMB7LSDiBaI/AAAAAAAAJx8/QDfdc349IvIBFKzNZTFyvelr6eFqZl5lwCLcBGAsYHQ/s768/rami_kurki_finnlines_IMG_20210207_154442.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="576" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-gfrsGvfU2pM/YMB7LSDiBaI/AAAAAAAAJx8/QDfdc349IvIBFKzNZTFyvelr6eFqZl5lwCLcBGAsYHQ/w300-h400/rami_kurki_finnlines_IMG_20210207_154442.jpg" width="300" /></a></div>Ensimmäinen työharjoitteluni oli kuuden viikon komennus Ro-Ro -alus MS Finnkraftilla, joka liikennöi harjoitteluni aikana enimmäkseen Vuosaari – Aarhus -linjalla. Ro-rot on suunniteltu äärimmäisen tehokkaiksi ja satama-ajat olivatkin koko harjoitteluni ajan lyhyitä – saavuimme satamaan aamulla, satamaoperaattorit ajoivat kontit ulos ja uudet sisälle ja illan suussa olimme jo valmiita lähtöön. Seuraava päivä oli aina täysi meripäivä ja sitä seuraavana saavuimmekin jo takaisin lähtösatamaan.<p></p><p>Tällainen edestakainen reittiliikenne teki työstä nopeasti rutiininomaista ja vertasinkin sitä usein bussikuskin hommiin – samaa reittiä edestakaisin. Minulle kaikki oli uutta ja ihanaa, eikä tuo rutiini ehtinyt kuudessa viikossa turruttamaan, mutta lyhyenkin kokemuksen pohjalta tiedän, ettei se ole minun toivetyöni tulevaisuudessa – kaipaan vaihtelua, uusia satamia, seikkailuja. Huolimatta toistuvasta reitistä innostuin ja ihastuin lapsen lailla joka päivä maisemista joissa olimme, oli se sitten Vuosaari, Aarhus tai aava meri. Enkä jaksa uskoa, että koskaan niihin kyllästyisinkään.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fKqyWf-0a_c/YMB8q_0eZaI/AAAAAAAAJyM/EoOJ-U0EPw075L7WE0m1TBo4T2U74SbDACLcBGAsYHQ/s768/moottori_paloina_IMG_20210218_132622.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="576" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-fKqyWf-0a_c/YMB8q_0eZaI/AAAAAAAAJyM/EoOJ-U0EPw075L7WE0m1TBo4T2U74SbDACLcBGAsYHQ/w300-h400/moottori_paloina_IMG_20210218_132622.jpg" width="300" /></a></div></div><p>En osaa sanoa mitä varsinaisesti odotin merimiehistä ja laivaharjoittelusta, mutta joka tapauksessa todellisuus oli paljon enemmän kuin mitä olisin uskaltanut toivoa. Ehkä jossain takaraivossa oli mielikuva kärttyisistä, harjoittelijoita jallittavista sisäpiiriläisistä. Finnkraftin koko henkilökunta otti minut kuitenkin vastaan upealla lämmöllä ja halulla kouluttaa. Sain monipuolista kokemusta niin kansitöistä kuin konehuoneestakin ja löysin sisältäni pienen pienen insinöörin. En ole koskaan ajatellut itseäni mekaniikasta kiinnostuneena, vaikka pienestä pojasta asti olen purkanut ja koonnut kaikkea leivänpaahtimista&nbsp; videonauhureihin ja joystickeista (jotka tietää, tietää :)) ruohonleikkuriin – joskus jopa onnistunut korjaamaan jonkun, enkä vain rikkomaan.&nbsp;</p><p>Vaikka innostuinkin kovasti leikkimään isojen poikien isoilla koneilla, tulevaisuuteni on kuitenkin laivan kansitehtävissä. On kuitenkin äärimmäisen hienoa, että tulevilla kansityöntekijöilläkin on mahdollisuus tutustua laivan konehuoneeseen.&nbsp;</p><blockquote><p>&nbsp;<span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i> Jo</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i>s komentosilta on laivan silmät ja korvat, niin aivot jaetaan komentosillan ja konehuoneen kesken, vatsa löytyy kapyysista, mutta loput elintärkeät elimet löytyvät konehuoneesta.</i></span></p></blockquote><p><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><i><br /></i></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-A8YcBu_p7QI/YMB5j3HTrDI/AAAAAAAAJxs/Vrh4CMiMTQs9NZ3c0SugHdh0IsUeShlhwCLcBGAsYHQ/s768/rami_kurki_splaissaaminen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="583" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-A8YcBu_p7QI/YMB5j3HTrDI/AAAAAAAAJxs/Vrh4CMiMTQs9NZ3c0SugHdh0IsUeShlhwCLcBGAsYHQ/w304-h400/rami_kurki_splaissaaminen.jpg" width="304" /></a></div>Koska elimme suhteellisen kovaa talviaikaa, emme päässeet poistamaan ruostetta ja vanhaa maalia, saati telomaan uutta maalia laivan pinnoille, mutta perusylläpitoa ja korjailuja teimme paljon. Pääsin siis hienosti laittamaan käytäntöön koulussa saamiani, sekä elämänkokemukseni tuomia oppeja. Pääsin muun muassa kokeneen merikarhun opein splaissamaan kunnon kuusisäikeiseen köyteen lenkin, joka ei ole ihan jokapäiväistä ja kuulemani mukaan myös valitettavan häviävä taito merimiesten keskuudessa.&nbsp;<p></p><p>Hienoimpia hetkiä oli, kun tapahtui jotain odottamatonta. Se tarkoitti usein vuotoa jossain putkistossa, kovaa lumipyryä sääkannella tms., joka aiheutti melkoisesti työtä ja harmaita hiuksia. Tällaisten urakoiden valmistuessa oli kuitenkin voittajafiilis. Tietysti parhaat hetket olivat vahtivuoroni kannella, varsinkin kun pääsin käsiohjaamaan alusta – vaikka kyseessä on varsin mekaaninen operaatio ja seurasin vain tarkkoja käskyjä, huomatessani osaavani ohjata minun kokemusmittakaavassani valtavaa alusta, tuntea sen liikkeet, oppia ennakoimaan tuulen vaikutukset suuntimaan, tunsin itseni jo oikeaksi merimieheksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pDVzjNBU9Wk/YMCDuitbOMI/AAAAAAAAJyU/oSir3kY6i74gt7fqS8rgtGMTunaLtXWLACLcBGAsYHQ/s1024/72dpi_IMG_20210130_162308.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-pDVzjNBU9Wk/YMCDuitbOMI/AAAAAAAAJyU/oSir3kY6i74gt7fqS8rgtGMTunaLtXWLACLcBGAsYHQ/w640-h480/72dpi_IMG_20210130_162308.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Tein myös hauskan irrallisen huomion laivatyöstä: Koska suomalaiset merimiehet tekevät kolme viikkoa töitä – kolme viikkoa vapaata -kiertoa, lähes koko henkilökunta vaihtuu kolmen viikon välein. Tämä tarkoitti sitä, että molemmille tiimeille oli vuosien saatossa kehittynyt aivan omanlaisensa Kulttuuri. Kumpikaan ei ollut toistaan huonompi tai parempi, mutta kuitenkin tarpeeksi erilaisia, että sen tunsi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ruqto9205Vg/YMB6OMCkUpI/AAAAAAAAJx0/VAD82EDmZuIgYiEveE9a1TLpuiycOKhAwCLcBGAsYHQ/s496/facebook_1623100776000_6807778077181829570.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="489" data-original-width="496" height="315" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ruqto9205Vg/YMB6OMCkUpI/AAAAAAAAJx0/VAD82EDmZuIgYiEveE9a1TLpuiycOKhAwCLcBGAsYHQ/w320-h315/facebook_1623100776000_6807778077181829570.jpg" width="320" /></a></div><br /><p>Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kokemukseni vahvisti hienosti sen, että olen valinnut oikean tien ja että merimiesura tulee olemaan minulle monipuolinen ja antoisa seikkailu, siinä kuin monien mielikuvissa esiintyvä raskas työmaakin. Seuraavalla kerralla pääsenkin jo kertomaan ensimmäisestä Atlantin komennuksestani, joten pysykää linjoilla.</p>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-66225846504141320792021-04-29T12:08:00.008+03:002021-04-29T12:08:00.194+03:00SILKKIPAPERIA, HANSIKKAAT JA MARJA-LIISA NURMINEN<p><i>Teksti ja kuvat: Marja Tanhuanpää</i></p><p>Miten sykähdyttävää ja hienoa onkaan kertoa olevansa aikuisena työharjoittelussa Rauman merimuseossa! Olo on onnellinen, kun vihdoin pääsee toteuttamaan käytännössä niitä oppeja, joita teoriassa ensin on opiskellut. Olen virkavapaalla, siis opintovapaalla, varsinaisesta työtehtävästäni koulumaailmasta ja ilokseni löydän itseni museomaailmasta. Rauman merimuseo ”luotaa historiaa pohjia myöten”. Oma luotaamiseni Rauman merimuseossa alkaa nyt.</p><p><b>Museofriikki elää pidempään!</b> Näin on todennut lääketieteen dosentti Markku T. Hyyppä. Jonkunlaista museoiden fanittamista tarvitaan, että lähtee opiskelemaan yliopistoon museologiaa. Silti – yllätys – museologiaa tieteenä ei kiinnosta museo itsessään. Niin minäkin ensin luulin, että museot ja museologia kulkevat käsi kädessä. Nyt luuloni on kuitenkin vaihtunut tietoon siitä, että museot eivät olekaan museologisen tutkimuksen pääkohde. Museologia on humanistinen, ihmistä kulttuuriolentona tutkiva tiede. Se on oppi kulttuuriperinnöstä. Museologia antaa teoreettisen pohjan ja välineitä kulttuurintutkimukseen. Minä halusin opiskella museologiaa, jotta voin käsitellä tieteen keinoin kulttuuria ja tutkia kulttuuriperintöä. Museologian perusopinnot suoritettuani voin rohkeasti sanoa olevani museologi, kulttuurintutkija ja kulttuuriperinnöntutkija.</p><p>Ensimmäiseksi Rauman merimuseossa museonjohtaja Anna osoitti minulle ”työhuoneeksi” upean Purjelaivasalin. Mikäpä siinä, historiaa huokuvan museorakennuksen ehkä kiehtovin huone! Ensimmäisen askeleen päteväksi museologiksi otin siis tässä salissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-C5hvyjUlaYU/YIluG7EaWtI/AAAAAAAAJio/inXbptJbJa4iPLOKmgx0RI0jGrwFgVT3QCLcBGAsYHQ/s2000/purjelaivasali_lev2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="2000" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-C5hvyjUlaYU/YIluG7EaWtI/AAAAAAAAJio/inXbptJbJa4iPLOKmgx0RI0jGrwFgVT3QCLcBGAsYHQ/w640-h480/purjelaivasali_lev2000dpi.jpg" width="640" /></a></div><br /><p>Kuka tahansa ei voi työskennellä museossa, vaan museoammatti on lakiin ja säädökseen perustuva. Kun on opiskellut museologian perusopinnot yliopistossa, on pätevöitynyt museoammattiin, siis pätevöitynyt työskentelemään museossa (Valtioneuvoston asetus museoista 22.12.2005/1192 1 §). Puhutaan mielellään museoprofessiosta: museologin työ perustuu tieteellisesti tutkittuun tietoon, jolla on akateeminen arvo. Museologi on koulutettu oman alansa ammattilainen, museoalan asiantuntija.</p><p>Myös museoiden toiminta ja olemassaolo perustuvat tutkimukseen, niin Rauman merimuseonkin. Museon tutkimustyön tavoitteena on dokumentoida ja tallentaa tulevaisuutta varten. Museossa tehtävä tutkimus on kokoelmien kartuntaan liittyvää dokumentoivaa tutkimusta, mutta museossa tehdään myös soveltavaa tutkimusta. Luettelointi ja dokumentointi ovat museokokoelmien hallinnassa ihan perustyötä, perustutkimusta.</p><p>Jokainen museologian opiskelija aloittaa käytännön harjoittelunsa aina kokoelmatyöstä, myös museoesineiden käsittelystä ja varastoinnista. Niin minäkin, sillä amanuenssi Mikko ojensi minulle valkoiset hansikkaat ja silkkipaperirullan. Niinpä minä sitten otin käsiini Unto Kasken Marja-Liisa Nurmisen, käärin sen hellästi mutta varmasti silkkipaperiin, kirjasin luettelointinumeron paperiin näkyviin ja vein varastoon lepäämään, odottamaan mahdollisesti joskus näyttelyyn pääsemistä. Tämän jälkeen minun piti opetella merimuseon kokoelmanhallintaohjelmaa ja tehdä sinne tarvittava dokumentointi Marja-Liisa Nurmisen uudesta säilytyspaikasta. Tarkkuutta vaativaa työtä, jossa ei sovi olla huolimaton! Elämäni toinen askel museologina.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-h1YsHSj8p_c/YIlvVEJtTnI/AAAAAAAAJiw/8PDLW9QKwC4acWsgb1Z9Kfejg51ZlwnTgCLcBGAsYHQ/s2000/marjaliisa_nurminen_lev2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1401" data-original-width="2000" height="448" src="https://1.bp.blogspot.com/-h1YsHSj8p_c/YIlvVEJtTnI/AAAAAAAAJiw/8PDLW9QKwC4acWsgb1Z9Kfejg51ZlwnTgCLcBGAsYHQ/w640-h448/marjaliisa_nurminen_lev2000dpi.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Amanuenssi Paula antoi minulle tehtäväksi selvittää asiakkaalta tullutta tietopyyntöä, joka koski erään raumalaisen merimiehen historiaa. Minun piti tutkia, mitä merimuseon eri tietokannoissa ja arkistoissa on dokumentoituna kyseisestä merimiehestä. Merimuseon Tietomajakka ja Tutkimusmajakka tulivat tutuiksi, mutta tietoa juuri kyseisestä merimiehestä tai hänen laivastaan ei vain tullut. Piti miettiä, mistä oleellisia asioita löytyisi. Sain seurata sivusta, kun Paula etsimällä ja penkomalla arkistoja toisensa perään tutki, missä miehestä voisi olla tietoa. Viimein Museoviraston Suomen kauppalaivastotietokannasta selvisi jotakin. Museoammattilaisen pitää malttaa pysyä sinnikkäänä.</div><div><br /></div><div>Hienointa on, kun museoharjoittelussani pääsen tutustumaan Rauman merimuseon kokoelmiin, siihen, mitä Rauman merimuseo on tulevaisuuteen tallentanut. Pääsen oppimaan merimuseon museoesineiden eli objektien historiasta ja lukemaan tarinoita objektien taustalla. Museologian keskeinen käsite on objektin museoarvo. Se ei tarkoita esineen rahallista arvoa, vaan museoarvo on museoesineen yhteisöllisesti merkittävä tietoarvo eli konteksti. Objektin museoarvo liittyy siis sen sisältämään kontekstitietoon. <b>Jos emme tiedä esineestä mitään, esineen museoarvo on hyvin vähäinen.</b></div><div><b><br /></b></div><div><div><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fYRturOWezc/YIlwkVyhUDI/AAAAAAAAJi4/f-YrBlgX93IQxledzLuXF4KeqeqNm9UEQCLcBGAsYHQ/s1333/pitsiliina_lev1000dpilyhytsivu.jpg" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1333" data-original-width="1000" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-fYRturOWezc/YIlwkVyhUDI/AAAAAAAAJi4/f-YrBlgX93IQxledzLuXF4KeqeqNm9UEQCLcBGAsYHQ/w240-h320/pitsiliina_lev1000dpilyhytsivu.jpg" width="240" /></a></div><div><br /></div>Otin merimuseossa käsittelyyni taulun, jossa on kehystettynä kaunis nyplätty pitsiliina. Kukonharjaksi nimetty pitsiliina nyplättiin 1990-luvun alussa m/s Society Adventurer -nimiselle risteilijälle. Pitsiliina oli tarkoitus luovuttaa alukselle, mutta koska risteilijä jäi luovuttamatta, pitsiliinakin jäi Rauman telakalle ja sitä kautta päätyi Rauman merimuseon kokoelmiin.&nbsp;</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Taulu ei siis esitä ”vain” kaunista pitsiliinaa, vaan taulun museoarvo perustuu ihan johonkin muuhun. Tauluun liittyy omituinen kuriositeetti: pitsiliina ja Donald Trump. Mikä yhteys pitsiliinalla ja Donald Trumpilla on keskenään? Tässä tapauksessa vastauksen saa helposti selville.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Sain amanuenssi Mikolta tehtäväksi merimuseon seuraavaa näyttelyä varten etsiä museon arkistoista tiettyjä asiakirjoja ja kirjeitä, jotka on tallennettu osa paperisina ja osa digitoituina. Sinnikkäästi Mikon opastuksella yritin painaa mieleeni, miten ensin haetaan arkistoluettelosta osa tiedoista, sitten etsitään arkistotunnuksella tietoja toisesta luettelosta. Kun luetteloiden ja tiedostojen selvitystyö oli tehty, oli aika mennä arkistohuoneeseen. Rivissä olevien asiakirjasalkkujen ja mappien joukosta löysin kaipaamani. Jälleen kerran puin valkoiset hansikkaat käteeni ja avasin arkistokansion. <b>Jälleen kerran tuntui, että olin ajan merkityksellisyyden äärellä.</b>&nbsp;</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-laNUMPxiyy4/YIlyCvjERUI/AAAAAAAAJjA/wMdeERdQGFs8Wtk2eZES42iQioWeJlRPgCLcBGAsYHQ/s2000/lehtileikkeet_2000dpilev.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="2000" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-laNUMPxiyy4/YIlyCvjERUI/AAAAAAAAJjA/wMdeERdQGFs8Wtk2eZES42iQioWeJlRPgCLcBGAsYHQ/w640-h480/lehtileikkeet_2000dpilev.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><div>Saman tunteen koin, kun tarkoitukseni oli tutkia digitoiduista asiakirjoista tulevaa museonäyttelyä varten oleellisia yksityiskohtia. Tietokoneen ruudulle ilmestyivät 1930-luvulta erään laivan raumalaisen päällikön kirjeet kotiin vaimollensa. Aloin lukea kirjeitä, yritin etsiä sopivia kohtia ja eläydyin kirjeiden tapahtumiin ja kertomuksiin. Aikoinaan dokumentoinnista saatu aineisto välitti tietoa entisajan maailmasta. Ajan merkityksellisyyden äärellä olin nytkin.</div></div><div><br /></div><div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-hFl4m3SsYec/YIlypNCNwiI/AAAAAAAAJjI/-NVzzm05pasbC_ujDAOk_tesbRU9boj_wCLcBGAsYHQ/s1333/kirje_ruudulla_lyhytsivu1000dpi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1333" data-original-width="1000" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-hFl4m3SsYec/YIlypNCNwiI/AAAAAAAAJjI/-NVzzm05pasbC_ujDAOk_tesbRU9boj_wCLcBGAsYHQ/s320/kirje_ruudulla_lyhytsivu1000dpi.jpg" /></a></div><div><br /></div><b>Museotyö ei ole vain silkinhienoa glamouria eikä museoarvoltaan arvokkaiden museoesineiden, objektien käsittelyä.</b> Se ei ole vain tutkimusta mielenkiintoisten arkistojen kätköissä eikä aineisto- ja tietopyyntöjen selvittämistä. Museotyö Rauman merimuseossa on myös painavien laatikkolaivojen kantamista ja varastointia, museovarastojen järjestelemistä sekä lamppujen vaihtamista näyttelyvitriineihin.&nbsp;</div><div><br /></div><div>Rauman merimuseossa se on myös kulkemista ala- ja yläkerran väliä niin monta kertaa päivässä, että parhaat museotyön jalkineet ovat lenkkitossut. Jos vielä päivän aikana kiipeää useamman kerran kierreportaita pitkin merimuseon torniin, museotyö jättää varmasti jäljet.</div></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Marja Tanhuanpää</div><div><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;">FM sekä museofani ja tuleva museologi</span></div><div><br /></div><div><br /></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><p><br /></p><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-59349699381029691272021-04-09T15:30:00.003+03:002021-04-09T15:58:06.405+03:00 Modernia merenkulkua – Uusvanha merenkävijä mietiskelee: KOULUTUS<p>Toivotamme ilolla tervetulleeksi merenkulun uusvanhan opiskelijan ja raumalaisen monitaiturin, joka kirjoittaa merenkulun koulutuksen aiheista opiskelijan ja alanvaihtajan näkökulmasta!&nbsp;</p><p><i>Kuvat ja teksti: Rami Kurki&nbsp;</i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VP-kL30vzSs/YHBEfmoGZ1I/AAAAAAAAJbs/rCdJD3gJSeoVHQ3LyOf838I-0M33ezK2ACLcBGAsYHQ/s2000/simulaattori_lev2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Merenkulun koulutuksessa käytettävän navigointisimulaattorin komentosillalta näkyy digitaalinen satama laivoineen." border="0" data-original-height="1500" data-original-width="2000" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-VP-kL30vzSs/YHBEfmoGZ1I/AAAAAAAAJbs/rCdJD3gJSeoVHQ3LyOf838I-0M33ezK2ACLcBGAsYHQ/w640-h480/simulaattori_lev2000dpi.jpg" title="Merenkulun koulutuksessa käytettävä navigointisimulaattori Rauman merikoulussa" width="640" /></a></div><br />Rauman merimuseon epävirallinen Facebook-profiili <i>Kaskisukeltaja Wikholm</i> kysyi, löytyisikö minulta aineksia merimuseon <i>Painolastina</i>-blogiin. En epäröinyt hetkeäkään – tyypillisesti aina ensin sanon, että totta kai ja sitten alan vasta miettiä, miten tämä nyt sitten pitäisi toteuttaa. Kesti kuitenkin muutaman kuukauden ennen kuin sain kiinni siitä, mitä lisättävää minulla olisi tähän aiheeseen.&nbsp;<p></p><p>Olen 45-vuotias merenkulkuoppilaitoksen oppilas – tai nykyään koulu on nimeltään <i>Satakunnan Ammattikorkeakoulu</i> ja opintolinjana on <i>Sea Captain’s Degree Programme</i>. Olen vasta aloittanut viime syksyllä, joten kokemukseni aiheesta on kovin ohutta – siksi kesti aikansa myös löytää oma ääneni tähän blogiin. Kun en ole merenkulun historiaakaan opiskellut, vaan tutustunut siihen romanttisten linssien läpi kaunokirjallisuuden ja elokuvien kautta, minulla ei ole oikein kaikupohjaa lähteä vertaamaan entisaikoja ja nykyaikaa. Se, mitä voin keskusteluun lisätä helposti, on omat odotukseni ja nykypäivän todellisuus.&nbsp;</p><p>Ensimmäinen akateeminen lukuvuosi sisälsi paljon perusasioita; asioita, joita kansainvälinen merenkulkuohjeisto vaatii merenkulkijoiden osaavan ennen laivalle astumista:</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_DXhOnaleJ0/YHBGLwStkQI/AAAAAAAAJcQ/Ck5klIz1OVsIlQkjEsbNLthyyFjxjgP2gCLcBGAsYHQ/s2048/kartalla_lyhytsivu2000dpi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-_DXhOnaleJ0/YHBGLwStkQI/AAAAAAAAJcQ/Ck5klIz1OVsIlQkjEsbNLthyyFjxjgP2gCLcBGAsYHQ/w300-h400/kartalla_lyhytsivu2000dpi.jpg" width="300" /></a></div><p></p><p>pelastus- ja palokoulutusta, ensiapua, turvallisuuskoulutusta, ympäristönsuojeluun liittyvää ohjeistusta ja sääntelyä, merenkulun sanastoa (joka muuten on ihan oma maailmansa – kaksi komennusta laivalla ja vieläkin törmään sanoihin, jonka merkityksistä minulla ei ole mitään käsitystä. Menen <i>Frendien Joeyn </i>filosofian mukaan:”<i>you see a thing, you hear a word – that’s what it is!</i>”), algebraa ja geometriaa, solmujen tekoa, hitsausta ja tietenkin paljon navigointia. Paljon jäi mainitsemattakin.&nbsp;</p><p>Navigointi oli tosiaan ensimmäisen vuoden pääasiallisin oppiaine – eikä ihme – sehän on lähtökohta merenkululle. Tässä vaiheessa on tähdellistä huomauttaa, että kysymyksessä oli ”<i>terrestrial navigation</i>” ja tulevina vuosina lisäämme siihen taivaankappaleiden mukaan navigoinnin.&nbsp;</p><p><br /></p><p>Navigointi on juuri niin romanttista kuin miltä se elokuvissa näyttää: Merikortit, harppi, kompassi ja viivaimet ovat tehokkaassa käytössä. Mutta navigointi on myös vaativaa; koska maapallo ei ole lättänä (vaikka tällekin on nykyään uskojansa), merikortit ovat lähtökohtaisesti vääristyneitä – tämä vääristymä pitää korjata. Maapallon magneettikenttäkään ei ole ihan niin yksinkertainen kuin peruskoulun liikuntatunnilla suunnistuksen opettaja antoi ymmärtää. Itse asiassa erilaisia korjauslaskelmia ja niiden yhdistelmiä tuntuu olevan enemmän kuin saksan kieliopissa poikkeuksia.</p><p>Opittavaa on paljon ja pelko siitä, että yksityiskohdat hämärtyvät nopeasti, jollei opittuja taitoja laiteta käytäntöön, on todellinen. Se on todellinen, koska kylmä tosiasia on, että nykyajan laivat ovat varustettu tietokoneilla, jotka tekevät samat laskelmat ja reittisuunnitelmat kartalle sadasosasekunneissa. Ja näillä tietokoneilla on sitä enemmän varmistuksia ja varajärjestelmiä, mitä suuremmasta laivasta on kysymys. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että romanttinen navigointi jää varajärjestelmän varajärjestelmän varajärjestelmäksi – harrastukseksi.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-75H-ECp3d-c/YHBEkBQaGOI/AAAAAAAAJcM/UyZ4TS5rUcE-BVGxFxEpbagaqQkrl7WLgCPcBGAYYCw/s2000/pelastusharjoitus_lev2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="2000" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-75H-ECp3d-c/YHBEkBQaGOI/AAAAAAAAJcM/UyZ4TS5rUcE-BVGxFxEpbagaqQkrl7WLgCPcBGAYYCw/w640-h480/pelastusharjoitus_lev2000dpi.jpg" width="640" /></a></div><br /><br /><p></p><p>Merenkulun opinnot ovat lähes täysin erillään muista opinnoista, pois lukien joitakin matematiikan opintoja, joten vastaavaa, hyväksi luettavaa, on vaikea löytää aikaisemmista koulutuksista – ja se tekee opinnoista erittäin mielenkiintoisia ainakin aikuisopiskelijan silmin. Kaikki oppi on uutta.</p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rKqwUyzWHbI/YHBEjoZyb1I/AAAAAAAAJcE/d51x5i6EA-0ue1XcBkCjfbh3EyRf1growCPcBGAYYCw/s2048/kone_lyhytsivu2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rKqwUyzWHbI/YHBEjoZyb1I/AAAAAAAAJcE/d51x5i6EA-0ue1XcBkCjfbh3EyRf1growCPcBGAYYCw/w480-h640/kone_lyhytsivu2000dpi.jpg" width="480" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2rAw7QCqW9E/YHBEjhUo41I/AAAAAAAAJcA/scmm0xuz-_UqTIlIZksjwQedx9j_4AhXgCPcBGAYYCw/s2048/maski_lyhytsivu2000dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-2rAw7QCqW9E/YHBEjhUo41I/AAAAAAAAJcA/scmm0xuz-_UqTIlIZksjwQedx9j_4AhXgCPcBGAYYCw/w480-h640/maski_lyhytsivu2000dpi.jpg" width="480" /></a></div><br /><p>Tällainen lyhyt katsaus tällä kertaa – seuraavalla kerralla kerron hieman ensimmäisistä työharjoittelukokemuksistani, joita on ehtinyt jo kertyä mukavasti.</p><p><br /></p><p><br /></p>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-72634321604808687642020-10-28T09:30:00.064+02:002021-04-28T17:46:42.192+03:00Kokoelmatietoja kaikkien saataville<p><i>Teksti ja kuvat: Rauman merimuseon hanketyöntekijä FM Päivi Törmänen</i></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-UapFINJp-uU/X5gMPJ8cfXI/AAAAAAAABRE/2cK6g0dzi4U_YQhDieiHQ1iVdqPd3lg4QCLcBGAsYHQ/s1600/KK%2B10%2BVeistokirves.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1141" data-original-width="1600" height="285" src="https://1.bp.blogspot.com/-UapFINJp-uU/X5gMPJ8cfXI/AAAAAAAABRE/2cK6g0dzi4U_YQhDieiHQ1iVdqPd3lg4QCLcBGAsYHQ/w400-h285/KK%2B10%2BVeistokirves.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: justify;">Billnäsin valmistama veistokirves, joka on muistitiedon mukaan ostettu 1930-luvulla Koiviston rautakaupasta. Kirvestä on sotakorvausvuosina 1945–1952 käytetty Hollmingin telakalla laivapuiden veistoon. <a href="https://piipunjuurella.finna.fi/Record/raumanmerimuseo.rmm-729" target="_blank">Esinenumero KK10</a>.</td></tr></tbody></table><p>Olen työskennellyt kuluvan vuoden aikana Rauman merimuseon digitointiprojektin parissa. Keskeinen osa projektia on ollut merimuseon hallussa olevan Rauman Koivistokerhon kokoelmaan kuuluvien esineiden tietojen ja valokuvien vieminen merimuseossa käytössä olevaan uuteen kokoelmanhallintajärjestelmään. Samalla myös täydensin ja tarkastin vanhoja luettelotietoja ja valmistelin kokoelmatietojen julkaisua.</p><p>Rauman Koivistokerho on koivistolaistaustaisten siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä perinneyhdistys. Kerhon jäsenet ovat 1980-luvulla koonneet Hollmingin telakalla sotakorvauskuunareiden rakentamisessa käytettyjä työkaluja, jotka on luovutettu aluksi Rauman museoon säilytettäväksi. Vuonna 2004 esineet on luovutettu Rauman merimuseon haltuun. Kokoelmaan kuuluu laivanrakennustyökalujen lisäksi myös muuta esineistöä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-yFVsVSybRE0/X5gNDoFwAJI/AAAAAAAABRQ/S9kxzuImp68LxNrOCYkBCHqcxJt0BBO-QCLcBGAsYHQ/s1600/KK%2B47%2BSeilimaakarin%2Bpenkki%2Bwb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1165" data-original-width="1600" height="291" src="https://1.bp.blogspot.com/-yFVsVSybRE0/X5gNDoFwAJI/AAAAAAAABRQ/S9kxzuImp68LxNrOCYkBCHqcxJt0BBO-QCLcBGAsYHQ/w400-h291/KK%2B47%2BSeilimaakarin%2Bpenkki%2Bwb.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Seilimaakarin penkki eli purjeneulojan istuin, jota on käytetty istuimena Hollmingin telakalla sotakorvausvuosina 1945–1952 purjeneulonta- ja köysitöissä. Penkki on tehty Hollmingin puusepänverstaalla vuonna 1945.&nbsp;</span><a href="https://piipunjuurella.finna.fi/Record/raumanmerimuseo.rmm-742" style="text-align: left;" target="_blank">Esinenumero KK47</a><span style="text-align: left;">.</span></td></tr></tbody></table><p>Kevään ja kesän aikana vein jokaisen Koivistokerhon kokoelmaan kuuluvan esineen tiedot (kuvailu, historia, mitat, säilytyspaikat yms.) Collecte-ohjelmaan. Sen jälkeen valokuvasin esineet ja siirsin kuvat esinetietojen yhteyteen. Näin ainutlaatuisen aineiston käytettävyys parantuu ja tehostuu esimerkiksi tutkimuksessa ja näyttelytoiminnassa.</p><p>Rauman Koivistokerhon monipuoliseen kokoelmaan kuuluu yhteensä 158 erilaista esinettä. Puulaivanrakennuksessa käytettyjen työkalujen ja välineiden lisäksi kokoelmassa on muutamia taloustavaroita, metsätöissä ja sepän pajassa käytössä olleita työkaluja, sukellusvälineistöä sekä merimuseon näkökulmasta hieman erikoisempana sukset ja luistimet! Osa esineistä on peräisin Koivistolta ennen toista maailmansotaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kZpbLtKjI18/X5gNtEYn4aI/AAAAAAAABRY/0Q8AIciHRDIk_1jTNAkuGB50IsOMn30jwCLcBGAsYHQ/s1600/KK%2B80-4%2BSukeltajan%2Blyijypainot%2Bwb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1114" data-original-width="1600" height="279" src="https://1.bp.blogspot.com/-kZpbLtKjI18/X5gNtEYn4aI/AAAAAAAABRY/0Q8AIciHRDIk_1jTNAkuGB50IsOMn30jwCLcBGAsYHQ/w400-h279/KK%2B80-4%2BSukeltajan%2Blyijypainot%2Bwb.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Lyijypainot, joita ammattisukeltaja on käyttänyt varusteenaan mm. laivaväylän syventämistöissä ym. sukellustehtävissä. Esinenumero&nbsp;</span><a href="https://piipunjuurella.finna.fi/Record/raumanmerimuseo.rmm-2543" style="text-align: left;" target="_blank">KK 80:4</a><span style="text-align: left;">.</span></td></tr></tbody></table><p>Kevään ja kesän aikana digitoimani Koivistokerhon kokoelman esinetiedot ja -kuvat on nyt julkaistu myös Finna-palvelussa - <a href="https://piipunjuurella.finna.fi/Search/Results?filter%5B%5D=%7Ebuilding%3A%220%2FRAUMANMERIMUSEO%2F%22&amp;filter%5B%5D=%7Ecollection%3A%22Rauman+merimuseo%3A+Rauman+Koivistokerho%22&amp;type=AllFields" target="_blank">tästä pääset</a> tutkimaan niitä! <a href="http://Finna.fi">Finna.fi</a> on hakupalvelu, josta löytyy aineistoja suomalaisista arkistoista, kirjastoista ja museoista; Koivistokerhon esineet ovat nyt tätä kautta kaikkien tutustuttavissa ja katseltavissa.</p><p>Finnassa on julkaistu muitakin Rauman merimuseon kokoelmia - ja lisää on tulossa! Kokoelmamme, sekä Forssan museon, Valkeakosken museoiden ja Varkauden museoiden julkaistut kokoelmat, löytyvät helpoimmin osoitteesta <a href="http://piipunjuurella.finna.fi">piipunjuurella.finna.fi</a>.</p>Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-80035847483836168882020-08-27T15:56:00.000+03:002021-04-28T17:49:16.741+03:00Historiakerho täydentää yläkoululaisten harrastusvalikoimaa Raumalla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-evZKhuCYuTY/X0eqCHxUgJI/AAAAAAAAIM4/nZW4Tc8vJ_UwKApKvFCuJUEs6ueLu4UzgCLcBGAsYHQ/s1023/hissakerho2.767x0.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1023" data-original-width="767" height="512" src="https://1.bp.blogspot.com/-evZKhuCYuTY/X0eqCHxUgJI/AAAAAAAAIM4/nZW4Tc8vJ_UwKApKvFCuJUEs6ueLu4UzgCLcBGAsYHQ/w384-h512/hissakerho2.767x0.jpg" width="384" /></a></div><i>Maksuton historiakerho on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille yläkoululaisille. Kerhon ohjelma suunnitellaan osallistujien kanssa yhdessä.</i><p></p><p><i>Historiakerho kokoontuu ensimmäisen kerran Rauman merimuseolla (Kalliokatu 34) keskiviikkona 2.9.2020 kello 16.30-18.00. Silloin osallistujat sopivat tulevat tapaamiskerrat sekä suunnittelevat yhdessä kauden ohjelmaa. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita.&nbsp;</i></p><p>Rauman historiakerho aloittaa jo neljännen toimintavuotensa alkavalla viikolla. Itse olen päässyt osallistumaan kerhon vetämiseen kahtena viimeisimpänä lukuvuotena.&nbsp;</p><p>Hyppäsin kerhon ruoriin vailla sen kummempaa kokemusta historiakerhotoiminnasta. Kerhoja rahoittaa Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seura, joka toki järjesti koulutuspäivän uusille ohjaajille. Moni muista vetäjistä oli opettajia koulutukseltaan tai vähintäänkin heillä oli historian opintoja käytynä. Itse olin ajautunut kerhotoiminnan pariin Rauman merimuseon kautta, ja sainkin ilokseni huomata, että muutaman muunkin kerhon vetäjä oli saapunut koulutukseen saman taustan kautta.&nbsp;</p><p>Aluksi näytti siltä, että kerhon markkinointi pelkästään koulujen Wilma-ohjelman kautta ei tavoittanut oppilaita. Kerho olikin suhteellisen pienikokoinen toisena toimintavuonnaan – meitä oli vain noin neljä kerholaista. Tämä ei tosin menoa haitannut, vaan vierailimme monessa eri kohteessa kuten Sammallahdenmäellä, yövyimme merimuseossa ja teimme käsitöitä, kuten valmistimme saippua-Titaniceja.</p><p>Kerhon kolmantena vuonna joukkoomme saatiin uusia kerholaisia ja ilokseni sain huomata kaikkien vanhojenkin kerholaisten pysyneen matkassa mukana. Saimme taustatueksi myös Rauman museon, mikä mahdollisti entistä laajemmat mahdollisuudet vierailla raumalaisissa museoissa ja hyödyntää esimerkiksi Marelan keittiötä joululeipomiseen. Kerholaisia oli vaihtelevasti 7-10 eli oikein kivan kokoinen ryhmä innokkaita nuoria. Myös Historiakerhon kevättä sotki vallitseva epidemiatilanne, jonka seurauksena osa suunnitelluista kokoontumisista ja vierailuista piti perua. Varsinkin Yö museossa -kerran peruuntuminen harmitti kerholaisia.&nbsp;</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LAyir2GmnhU/X0etBLYONuI/AAAAAAAAINM/6PA5bgPtc1kWdZPu1GopnqimBgGuBQKlACLcBGAsYHQ/s1023/hissakerho.767x0.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1023" data-original-width="767" height="512" src="https://1.bp.blogspot.com/-LAyir2GmnhU/X0etBLYONuI/AAAAAAAAINM/6PA5bgPtc1kWdZPu1GopnqimBgGuBQKlACLcBGAsYHQ/w384-h512/hissakerho.767x0.jpg" width="384" /></a></div><p>Parasta historiakerhossa on ohjaajalle ollut monipuolinen tekeminen sekä nuorten aito innostus. Olen itsekin päässyt oppimaan ja kokemaan uutta niin historiasta kuin omasta kotikaupungistanikin. Historiakerhon mukana pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan ainutlaatuiset näkymät vanhan Raatihuoneen tornista ja pelaamaan Minecraftiä viikinkiaikaiseen Suomeen sijoitettuna.&nbsp;</p><p>Kiitos siitä kuuluu kaikille oppaille ja asiantuntijoille, joita olemme iloksemme saaneet kerhoon vieraaksi tai joiden luona olemme päässeet vierailemaan.&nbsp;</p><p>Jenny Ranta</p><p>Historiakerhon ohjaaja syksystä 2018 kevääseen 2020</p><p><i>Historiakerhon toiminnasta ja rahoituksesta vastaa Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura paikallisina kumppaneinaan Rauman museo ja Rauman merimuseo.&nbsp;</i></p><p><i><a href="https://rmm.fi/info/ylakoululaisten-historiakerho/" target="_blank">Lisätietoja Historiakerhon verkkosivulta</a></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p><br /></p><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-35450657792146188402020-06-12T16:00:00.000+03:002020-06-12T16:03:24.012+03:00Perjantain merimiesjuttu: hainpyyntiäPyysimme <a href="https://www.mepa.fi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimisto MEPA</a>:n välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme yhteydenoton henkilöltä, joka oli tehnyt 32-vuotisen työuran merillä. Hän oli työskennellyt koko tuon ajan kansimiehistössä, esimerkiksi Nesteen laivoilla pumppumiehenä sekä Vikingillä reilut 20 vuotta pursimiehenä. Hän oli muutama vuosi aiemmin kirjoittanut muistelmiaan 1960-luvun lopulta pitkään sairaana olleelle ystävälleen ja nyt alkuperäiset kirjoitukset saavat uuden julkaisupaikan Painolastina-blogissa.<br /><br />Tarinat julkaistaan kirjoittajan toivomuksesta nimimerkillä “En sjöman älskar havets våg”. Tällä kertaa aiheena on kalajuttu, joka johtaa kertojamme tarinan päätteeksi syvällisempiinkin pohdintoihin.<br /><br />Kuvien hait eivät liity tarinaan.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_7p6ADdNtx4/XuHhFQ3fOFI/AAAAAAAABKg/-7gb-P4dMvUK11l8Kkiq6RF03bQo08K1ACEwYBhgLKs4DAL1Ocqw6oxBWd92huBYyhtZwCdsEYtR1SuZ6gKkjA2lvIRZ_e6Dr5sFavw76h3sTr6_BVVymARwS1CIgH5sj2DtQ09I6skSzyRLLqWsVUX0LmQzqX1YjrLNP3TjfJZvK996JZeY8ar19QPKXE14t5cj36mIxI-g58ZFH9Uk5WBjitxvzXXsniEhIHuO_AHZICr0hEFRR9wxziPT9Mifn163i-kbnzz9Doa_gzarvXf5a2Ok3-XqUniGP9kjzu1vUkZ-RN0BER9kWd2uFyt5YmqqPetGlDw6rLzZBojVB4iOpZz_XWQO47RRCMblAyI7tyTPFcltS8eI0WgtTDVjem_UKcs_HpLUBzoj1RuEG8R9c8jFqtfimUXQUzZa-KgwqqJvqwDFDPEkHuE2V76LTqVpzcSJdJRc33rdSTMaMlWDS__cR7tzBMF2xq_MEORJn-XPe-RKUqcWVpLhyDNCdyuQJyfQOXAr5bf1sv6OcyCgY93FliSOnJKwK3Lkg2XMYMRzCoeZ89e4gvbxPsEDRyf26xRn483PcgrhkPyEeCGuC9fOFv9W5NcScnJZ9jg9T1kokSn30b4wTwjHpvA5IXVfEJHiSbd9fXkxSgoyNMMvHh_cF/s1600/RMM23370.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="849" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-_7p6ADdNtx4/XuHhFQ3fOFI/AAAAAAAABKg/-7gb-P4dMvUK11l8Kkiq6RF03bQo08K1ACEwYBhgLKs4DAL1Ocqw6oxBWd92huBYyhtZwCdsEYtR1SuZ6gKkjA2lvIRZ_e6Dr5sFavw76h3sTr6_BVVymARwS1CIgH5sj2DtQ09I6skSzyRLLqWsVUX0LmQzqX1YjrLNP3TjfJZvK996JZeY8ar19QPKXE14t5cj36mIxI-g58ZFH9Uk5WBjitxvzXXsniEhIHuO_AHZICr0hEFRR9wxziPT9Mifn163i-kbnzz9Doa_gzarvXf5a2Ok3-XqUniGP9kjzu1vUkZ-RN0BER9kWd2uFyt5YmqqPetGlDw6rLzZBojVB4iOpZz_XWQO47RRCMblAyI7tyTPFcltS8eI0WgtTDVjem_UKcs_HpLUBzoj1RuEG8R9c8jFqtfimUXQUzZa-KgwqqJvqwDFDPEkHuE2V76LTqVpzcSJdJRc33rdSTMaMlWDS__cR7tzBMF2xq_MEORJn-XPe-RKUqcWVpLhyDNCdyuQJyfQOXAr5bf1sv6OcyCgY93FliSOnJKwK3Lkg2XMYMRzCoeZ89e4gvbxPsEDRyf26xRn483PcgrhkPyEeCGuC9fOFv9W5NcScnJZ9jg9T1kokSn30b4wTwjHpvA5IXVfEJHiSbd9fXkxSgoyNMMvHh_cF/s320/RMM23370.jpg" width="225" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tankkilaiva Enskerin miehistö pyydysti tämän hain vuonna 1978. Kuva Olli Vuorisalo / RMM23370.</td></tr></tbody></table>Nyt kerron jutun Meksikonlahdelta, kun me olimme siellä pari päivää ajelehtimassa akselivian takia, niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin. Tämä tapaus sattui ruotsalaisessa rahtilaivassa Broströmin Stureholmissa, jonka kanssa ajettiin Yhdysvaltain ja Meksikon väliä ja vuosi oli 1968. Ajankuluksi illalla päätimme, että jos yritettäisiin saada vähän isompia kaloja pyydetyksi. Ja niin teimme ison rautakoukun konehuoneessa. Sidoimme sen pitkän narun päähän ja laitoimme siihen naruun kiinni myös pelastusliivin sillä lailla, että koukku, jossa oli lihapala, niin jäisi 3-4 metrin syvyyteen kellumaan ja näin pelastusliivin ansiosta se voisi ajelehtia laivasta kauemmas. Me näimme, että vedessä oli säpinää. Ja monta kertaa kala hyökkäsi koukkuun, mutta ei jäänyt kiinni. Saimme laittaa monta kertaa uuden syötin. Porukka alkoi kyllästymään, kun oli jo ilta ja pimeys myös laskeutui.<br /><br />Lopuksi minä jäin yksin kalastamaan. Kävin hakemassa olutlaatikon ja valonheittimen, että näkisi mereen. Kaljaa ja tupakkaa kului. Sitten yhtäkkiä jysähti! Koukkunaru kiristyi ja ja tempoilu alkoi. Onneksi naru oli tukevasti reelingissä kiinni. Aloin vetämään minkä jaksoin ja voimakas meuhkaaminen kävi koukulla. Samalla pidin aika kovaa meteliä, innoissani kun olin. Sitten sain kalan ilmaan ja se oli parin metrin mittainen hai. Aloin kiskoa sitä laivaan kaikin voimin ja jotenkin sain kammettua reelingin yli sen ja sitten täkille. Porukka oli kuullut minun metelöinnin ja tuli katsomaan. Kun hai oli täkillä, niin tapoin sen puukon kanssa. Ja sen jälkeen se pantiin roikkumaan ahteri rakennelmaan. Parin päivän päästä heitimme sen mereen.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-a41Uw2Xf7AI/XuHh4-PfHAI/AAAAAAAABKk/qXuZQPv7akMBQ54uxzVGvc4S75vptPTPACLcBGAsYHQ/s1600/RMM25295.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="818" data-original-width="1200" height="218" src="https://1.bp.blogspot.com/-a41Uw2Xf7AI/XuHh4-PfHAI/AAAAAAAABKk/qXuZQPv7akMBQ54uxzVGvc4S75vptPTPACLcBGAsYHQ/s320/RMM25295.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rahtilaiva Arianan kansimiehen saalikseen saama pieni vasarahai 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Kuva Esa Karanko / RMM25295.</td></tr></tbody></table>Kaikennäköistä on sattunut. Kaksi kertaa on ollut pohdinnan alla, jos jäisin laivasta pois naisen takia. Toinen kerta oli Angolassa ja sitten Kanadassa, kun ajoimme Atlaksen kanssa sieltä ropsia Ranskaan kolme reissua. Varmaan viisasta oli, etten jäänyt. Suomen pölyt minun piti karistaa armeijan jälkeen luultavasti lopullisesti, mutta toisinhan siinä kävi. Yksi Atlaksen ulkomaalaisista merimiehistä pyysi minua mukaan kalastusalukselle, hänellä sellainen oli, Etelä-Atlantille kalastamaan.&nbsp; Hän maksoi ulos ja lähti, mutta minä kieltäydyin. Mitenhän minun elämä ois mennyt sitten, jos olisin lähtenyt. Tässä oli tämänkertainen story.Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-60838042133316985112020-05-31T18:00:00.000+03:002021-04-28T17:47:18.022+03:00Kuukauden soittolista / AnnaRauman merimuseon henkilökunnasta kukin vuorollaan suosittelee tunnelmaan sopivaa musiikkia kuunneltavaksi ennen museovierailua tai vaikkapa museokäynnin soundtrackina omalta laitteelta (kuulokkeiden kera). Kolmantena on vuorossa museonjohtaja Anna Meronen. Rauman merimuseo avataan yleisölle jälleen maanantaina 1.6. ja koronaviruksen aiheuttama tilanne vaatii myös museoilta sopeutumista ja toimintojen suunnittelua uudelleen.<br /><br />Kun puhutaan Suomeen saapuneista uutuuksista ja vaikutteista, niin useimmiten mainitaan merenkulkijat vaikutteiden välittäjinä ja uutuuksien rohkeina kokeilijoina. Näin on usein ollutkin ja myös musiikin osalta. Merimiesten mukana on tullut niin muistiin painettuja sävelmiä kuin äänilevyjäkin. Näitä on sitten välitetty edelleen, muokattu ja kehitetty. Siksi valitsin soittolistani teemaksi uudet versiot. Taide ja kulttuuri elävät ja muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa ja vanhoista lauluista tehdään yhä uusia versioita.<br /><br />Paula kertoi edellisessä <a href="http://perpetuate.xyz/2020/04/kuukauden-soittolista-paula-osa-2.html">soittolistassaan</a> merimiesten työlaulujen eli shantyjen historiasta. Yksi tunnettu shanty on <i>Nelson’s Blood</i>, joka on tunnettu myös muun muassa nimellä <i>We'll Roll the Old Chariot Along</i>. Tarinan mukaan rommitoti sai nimen “Nelson’s Blood” Trafalgarin taistelun jälkeen. Taistelussa menehtyneen amiraali Nelsonin ruumis säilöttiin suureen rommitynnyriin ja kuljetettiin haudattavaksi Lontooseen. Lopulta merimiehet joivat rommin ja tästä eteenpäin rommia on kutsuttu “Nelsonin vereksi”.<br /><br />Kyseinen shanty on tasaiseen rytmiin laulettava käymäkelashanty, jota voidaan jatkaa lisäämällä perään säkeistöjä niin kauan kuin on tarpeen. Valitsemani version esittää vuonna 2000 perustettu, Norjan länsirannikolta, Stordin saarelta, kotoisin oleva <a href="https://www.shantychoir.com/">Storm Weather Shanty Choir</a>. Kuusihenkisen kuoron perustaja on shantyman Haakon Vatle, jolla on itsellään pitkä purjehduskokemus koululaiva <a href="https://lehmkuhl.no/en/">Statsraad Lehmkuhlilta</a> ja joka on myös tutkinut shantyja osana maisterin tutkintoaan. Kuoron tavoitteena on tulkita shantyja sellaisella voimalla ja huumorilla, miten he uskovat merimiesten aiemminkin niitä laulaneen.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/YjglpHClNMU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YjglpHClNMU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-r7D4ldfKrkI/XtDLW94oOnI/AAAAAAAAH3E/mYKzBrOom78oRIrEj3LYQ0sa36ejc3KHgCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_5694%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1050" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-r7D4ldfKrkI/XtDLW94oOnI/AAAAAAAAH3E/mYKzBrOom78oRIrEj3LYQ0sa36ejc3KHgCLcBGAsYHQ/s320/IMG_5694%2B%25282%2529.JPG" width="210" /></a></div><br />Horatio Nelsonin takki on yksi National Maritime Museumin ikonisimmista esineistä. Itsekin yritin siitä ottaa kuvaa (ilman salamaa, luonnollisesti) ollessani Lontoossa Erasmus+ -oppimismatkalla vuonna 2017. Paremman kuvan takista ja lisätietoa löydät <a href="https://www.rmg.co.uk/discover/behind-the-scenes/blog/unpicking-nelson%C3%A2%E2%82%AC%E2%84%A2s-trafalgar-uniform">National Maritime Museumin blogista</a>.<br /><br /><span style="font-family: &quot;arial&quot;; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Toinen valintani on myös kansanmusiikkia tähän päivään tuotuna. Virolainen </span><a href="http://www.curlystrings.ee/" style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Curly Strings</a><span style="font-family: &quot;arial&quot;; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;"> -kvartetti on suosittu yhtye, jonka jäsenet tapasivat Viljandin musiikkiakatemiassa. Curly Strings nousi pinnalle kotimaassaan vuonna 2013 ja on sen jälkeen ollut yksi maan myydyimpiä yhtyeitä, saaden lukuisia palkintoja.</span><br /><span style="font-family: &quot;arial&quot;; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;"><br /></span><i>Heeringas&nbsp;</i>eli <i>Silli</i> on tunnettu humoristinen kansanlaulu, jossa paljastetaan miksi merivesi on suolaista. Laulun sanoista on, kuten kansanlauluista usein, useampia versioita. Laulun mukaan silli lähti merille laivalla, jossa oli suolalasti. Silli piti kovasti suolasta ja söi lastia niin, että huomaamattaan söi myös reiän laivan kylkeen. Näin laiva upposi ja rangaistukseksi meren kuningas Neptunus määräsi sillin elämään suolaisessa vedessä ja tulemaan pyydetyksi suolatynnyriin.<br /><br /><a href="https://open.spotify.com/track/585xul57Jomcn6VE6452wo">https://open.spotify.com/track/585xul57Jomcn6VE6452wo</a><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-E_9gOHqHyac/XtDLuXsdi3I/AAAAAAAAH3M/v64L5zqBv6sDsNoNtFQblWJQCFGTTIgawCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_20191128_193220.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1354" data-original-width="1600" height="270" src="https://1.bp.blogspot.com/-E_9gOHqHyac/XtDLuXsdi3I/AAAAAAAAH3M/v64L5zqBv6sDsNoNtFQblWJQCFGTTIgawCLcBGAsYHQ/s320/IMG_20191128_193220.jpg" width="320" /></a></div><br />Mahdollisesti sillin kohtalokas matka tapahtui juuri tällaisella laivalla? Kuvassa tallinnalainen<br />kaljaasi Leas 1900-luvun alusta. Pienoismalli on esillä <a href="https://meremuuseum.ee/paksmargareeta/fi/">Viron merimuseon Paks Margareetan</a> näyttelyssä. Sataman lähellä sijaitsevan tornin perusnäyttely on juuri uudistettu, suosittelen lämpimästi vierailua kun taas Tallinnaan pääsee.<br /><br />Huumoria on myös kolmannessa valinnassani. Kasarin lapsena mielikuvani merenkulun ammateista perustuivat pitkään suosittuun <i>Lemmenlaiva</i> (The Love Boat) tv-sarjaan. Sarjaa kuvattiin vuosina 1977-1986 yhteensä 249 jakson verran. Tiesitkö muuten, että sarjaa edelsi kolmen elokuvan sarja (The Love Boat, The Love Boat II sekä The New Love Boat)? Elokuvat perustuivat todellisen risteilyemäntä Jeraldine Saundersin kirjaan 'The Love Boats'.<br /><br />Useimmiten sarjassa esiintyi Princess Cruises -varustamon alus Pacific Princess, vaikka suurin osa kohtauksista kuvattiinkin studiossa. Myös muita aluksia käytettiin kuvauksissa. Varustamo hyödynsi reippaasti tv-sarjasta saatua näkyvyyttä ja onkin väitetty, että kyseessä oli kaikkien aikojen tuotesijoittelu. Suosittu sarja edisti risteilymatkustuksen suosiota erityisesti Yhdysvalloissa.<br /><br />Sarjasta on legendaaristen hahmojen, kuten kapteeni Stubingin ja baarimestari Isaacin, lisäksi jäänyt elämään sen tunnusmusiikki. Valitsemani versio on kreikkalaisen dj:n ja tuottajan Dj “S”:n käsialaa. Hän kutsuu itseään soulin, funkin ja discon sanansaattajaksi ja mielestäni hänen versiossaan on hieman enemmän tyyliä kun taas alkuperäinen versio on ironinen ja camp.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/qpLnl_Zg-nc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/qpLnl_Zg-nc?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><br />Itse työskentelin opiskeluvuosinani Siljan laivoilla rantasiivoojana ja voin vannoa, että vaikka laivan väki keskittyikin Lemmenlaivan miehistöä enemmän työntekoon, lähes mikään sarjassa nähty ei ollut laivan käytävillä vierasta. Pikemminkin totuus oli usein sitä kuuluisaa tarua ihmeellisempää.<br /><br />Viimeinen valinta tekee poikkeuksen listassani ja on täysin uusi kappale. John Nurmisen Säätiö ja Moomin Characters ovat rakentaneet <a href="https://oursea.fi/fi">#MEIDÄNMERI </a>-kampanjan, jonka avulla levitetään tietoa erilaisista keinoista auttaa Itämerta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön. Säätiön tarkoituksena on puhdistaa ja suojella Itämerta sekä sen ainutlaatuista perintöä. Kampanja kestää läpi muumien 75-vuotisjuhlavuoden 2020.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/pDTWxN81VfM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/pDTWxN81VfM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><br />Nurmisen perheyrityksen tarina alkoi Raumalta ja melkein Rauman merimuseota vastapäätä voit löytää John Nurmisen rintakuvan. Tarinan nimen takaa voit käydä lukemassa <a href="https://lokistories.fi/entry/show/74">lokistories.fi</a> -palvelusta, johon voit myös jakaa omia tarinoitasi. John Nurmisen Säätiön omaan merimuseoon pääsee nyt tutustumaan upouuden <a href="https://webar.arilyn.com/gallery_jns/">Digimuseo</a> -palvelun kautta.<br /><br /><br />Lähteet:<br /><a href="https://www.shantychoir.com/english/">https://www.shantychoir.com/english/</a><br /><a href="https://www.contemplator.com/sea/nblood.html">https://www.contemplator.com/sea/nblood.html</a><br /><a href="http://www.curlystrings.ee/">http://www.curlystrings.ee/</a><br /><a href="https://www.laulud.ee/laul/heeringas-374.aspx">https://www.laulud.ee/laul/heeringas-374.aspx</a><br /><a href="https://www.imdb.com/title/tt0075529/">https://www.imdb.com/title/tt0075529/</a><br /><div><br /></div>Rauman merimuseo / Annahttp://www.blogger.com/profile/01353660851847257234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-56814335775770112772020-05-29T13:51:00.000+03:002020-05-29T13:51:18.332+03:00Jäisillä vesillä on ikuinen kesä<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QA_azxNdWME/XtDkCuX0sQI/AAAAAAAAHxM/uTs0QgTPSKkibsVWGbdxB44Sx567hEKHACLcBGAsYHQ/s1600/IMG_8577%2B%25281%2529.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="480" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-QA_azxNdWME/XtDkCuX0sQI/AAAAAAAAHxM/uTs0QgTPSKkibsVWGbdxB44Sx567hEKHACLcBGAsYHQ/s320/IMG_8577%2B%25281%2529.jpeg" width="240" /></a></div><i>Pyysimme&nbsp;<a href="http://www.mepa.fi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimisto MEPA</a>:n välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme nopean vastauksen merikapteeni Mikko Heikkilältä, mutta itse bloggauksen kirjoittaminen venyi, kun tilanne muuttui nopeasti COVID-19 -viruspandemian myötä. Tiiviisti poikkeustilannetta Twitterissäkin (@Mikko_He) kommentoinut Heikkilä ehti onneksi kirjoittaa allaolevat terveiset jääkylmiltä vesiltä!</i><br /><br /><i>Mikko Heikkilä on 47-vuotias helsinkiläinen merikapteeni. Hän on seilannut vuodesta 2010 jäänmurtajilla ja matkustajalaivoilla lähes kaikkialla; vain Australia, Uusi-Seelanti ja Saimaan kanava vielä näkemättä.</i><br /><div><br /></div>Muutamien vuosien risteilylaivauran jälkeen otin jobin hollantilaiseen expedition-laivaan. Jos on risteilyalan työmarkkina kuuma, niin tämä se vasta onkin – vaikka kylmissä vesissä seilataan. Uusia laivoja tulee uunista ulos tiuhaan tahtiin, ja kokeneelle päällystölle on kysyntää.<br /><br />Syy on Polar Code -lisäpätevyyskirjoissa, jotka vaaditaan napa-alueella toimivan laivan kansipäällystöltä. Itse kurssin voi suorittaa vaikka uima-altaan reunalla Monacossa niin kuin eräs kollegani teki, mutta kipparilta ja förstiltä on löydyttävä vähintään 60 päivää praktiikkaa jäisiltä vesiltä. Suomalaisilla ja venäläisillä on tässä markkinarako: Trafi hyväksyy polaarialueen praktiikaksi myös talviajoa Itämereltä, ja iigorit nyt seilaavat muutenkin Jäämerellä ja Koillisväylällään.<br /><br />Jobia siis olisi, mutta ei vaan kelpaa. Monelle suomalaiselle taitaa yli neljä viikkoa olla niin pitkä törni, ettei meikäläisiä ainakaan liikaa täällä seilaa. Olisiko meitä neljä tai viisi suomalaista styyriä ja pari matkanjohtajaa tällä markkinalla. Oma rotaationi on 10 viikkoa töitä, 10 vapaata, mikä alkaa olla risteilymarkkinan standardi. Jos siinä ajassa tulee ruisleipää ja salmiakkia ikävä, kannattaa pysyä pyykkivesillä.<br /><br />Sinänsä polaarialueella seilaamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Riskit piilevät siinä, että seilausalueet on todella huonosti luodattu. Harmittomalta näyttävä ECDIS antaa valheellisen turvallisuuden tunteen ennen kuin perehtyy merikorttien todelliseen tarkkuuteen. Syväysmerkintä on ehkä peräisin valaanpyyntialuksen käsiluotauksesta tai rantaviiva löytöretkeilijän kohmeisin käsin norttiaskiin piirtämästä skissistä.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BORl0qkRdRE/XtDnPfyyXBI/AAAAAAAAHxY/cyi9F0JYFuYPiLo33wPEDpgxkru6SAuKACLcBGAsYHQ/s1600/IMG_0097%2B%25281%2529.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/-BORl0qkRdRE/XtDnPfyyXBI/AAAAAAAAHxY/cyi9F0JYFuYPiLo33wPEDpgxkru6SAuKACLcBGAsYHQ/s640/IMG_0097%2B%25281%2529.jpeg" width="640" /></a></div><br /><i>Kuvassa Heikkilän alus Hondius ja valkokulmapingviinejä 9.2.2020 Petermann Islandilla Etelämantereella. Kuva: Mikko Heikkilä</i><br /><br />Argentiinan ja koko maailman eteläisin kaupunki Ushuaia on Etelämantereen risteilyjen vaihtosatama, ja sanonnan mukaan laiturilla on kahdenlaisia kippareita: niitä, jotka ovat käyneet kivillä ja niitä, jotka eivät vielä ole. Tällä kertaa juuri pakasta vedetty Greg Mortimer karautti pohjan puhki heti alkukaudesta. Paikka oli kaikille tuttu, mutta kartoittamaton vesialue Etelä-Shetlannin-saarilla.<br /><br />Expedition-laivoilla on ikuinen kesä: touko-syyskuussa ollaan pohjoisessa, jossa vaihtoehtoja ovat Huippuvuoret, Islanti, Grönlanti, Luoteisväylä sekä Venäjän arktiset alueet, ja sitten marras-maaliskuussa seilataan Etelämantereelle, Falklandeille ja Etelä-Georgiaan. Mukavaa on se, ettei fikkaria brygällä tarvitse, ja kelit ovat niin hyvät kuin näillä alueilla voi olla.<br /><br />Etelämantereen risteilyyn kuuluu Drakensalmen ylitys. Kutsun sitä itse nimellä Mar de Hoses, koska olemassa olevan tiedon mukaan espanjalainen Francisco de Hoses löysi salmen ennen brittiläistä merirosvoa Francis Drakea. Nimestä huolimatta lätäkkö on 500 mailia leveä, eli palttiarallaa sama matka kuin Etelä-Suomesta Saksaan. Näillä laivoilla ylitys kestää yleensä kaksi päivää, tai sitten kuusi, jos matkan taittaa purjeilla niin kuin jotkut todelliset entusiastit. Stabilaattoreista huolimatta laiva tamppaa ja rullaa sen verran, että scopoderm-laastarit tekevät kauppansa. Jos Thaimaan-matkaajan tunnistaa pohkeessa olevasta mopon pakoputkesta aiheutuneesta palovammasta, naparisteilijän leima on valkoinen, täydellisen pyöreä auringolta suojattu alue korvan takana. Naama ruskettuu pilvenkin läpi ohuesta otsonikerroksesta johtuen.<br /><br />Etelämantereen risteilyt ovat suhteellisen kalliita: päivähinta pyörii 1000 euron paremmalla puolella. Asiakaskunta on sen vuoksi perusristeilijää keski-iältään korkeampaa ja parempituloista. Markkinalla on useita high-end-laivoja, joiden lasti koostuu planeetan äveriäimmistä kuluttajista. Ushuaiassa voi sen vuoksi helposti törmätä maailmantähtiin. 2020 Oscar-ehdokkaiden palkintopussiin kuului 28000 dollarin arvoinen Etelämantereen-risteily pramealla Scenic Eclipse -aluksella. Kysymys onkin, mahtuuko kaikki suuret egot niin pieneen laivaan ja toteutuuko koko reissu koronaviruksen sekoittamassa matkailubisneksessä.<br /><br />Etelämantereen matkailua rajoitetaan itsesääntelyllä, vähän niin kuin lehdistöä Suomessa. International Association of Antarctica Tour Operators, tuttavallisemmin IAATO, on laatinut tiukahkon ohjeiston, jota jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan. Maihinkäyntejä voi organisoida vain aluksilta, joilla on alle 500 matkustajaa, vain 100 saa olla maissa kerrallaan, ja suhde oppaiden sekä matkustajien välillä maissa on 1:20. Laivojen miehistöt ja oppaat käyvät kurssin ja kertaavat tietonsa joka kauden alussa. Rajoitukset pitävät huolta siitä, ettei Etelämantereen-matkailusta voi tulla aivan massaturismia, vaikka laivojen määrä kasvaakin koko ajan. Toisaalta IAATOn jäsenyys ei ole pakollista.<br /><br />Pohjoisessa IAATOn vastine on Association of Arctic Expedition Cruise Operators, eli AECO, joka muun muassa lobbaa kovasti Arktikselle samaa raskaan polttoöljyn käyttökieltoa, joka on jo voimassa 60. leveyspiirin eteläpuolella. Kantona kaskessa on Venäjä, jolle fossiilisten polttoaineiden kuljetus Arktiksella on valtion ykkösprioriteetteja. Alueella operoivat risteilyalukset ovat kuitenkin jo sitoutuneet ajamaan 0,1% rikkiä sisältävällä MGO:lla.<br /><br />Tätä kirjoittaessa paattimme seuraa väärään suuntaan samaa reittiä, kuin Ernest Shackleton vuonna 1916 hakiessaan pienellä veneellä apua Etelä-Georgiasta haaksirikkoutuneelle miehistölleen Elephant Islandille. Venttiilistä kun katsoo 5-metristä jääkylmää maininkia, ei käy Shackletonin ritarin arvoa kateeksi. Leppoisempia tuulia sinne pohjoiseen.<br /><div><br /><i>Haluatko kertoa työstäsi merenkulun ammatissa tässä blogissa? Voit lähettää muistelmia menneen työuran varrelta tai kertoa tämän hetkisestä arjestasi merenkulkijana. Lähetä viesti merimuseoon Paula Kuparille: kupari(at)rmm.fi! Kiitos yhteistyöstäsi!</i></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-72504995836446478102020-05-17T09:00:00.000+03:002020-05-17T09:00:06.638+03:00Terveisiä Rauman satamasta - Merimieskirkko palvelee myös poikkeusaikoina<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ReykLSVPSDc/Xr5kkVQol5I/AAAAAAAAHq0/RTcXOPlDUuoJaMPhYdWcOLhaNma581NWACLcBGAsYHQ/s1600/annamaria_lehto_rauman_merimieskirkko_link_star_lev1000dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1000" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ReykLSVPSDc/Xr5kkVQol5I/AAAAAAAAHq0/RTcXOPlDUuoJaMPhYdWcOLhaNma581NWACLcBGAsYHQ/s400/annamaria_lehto_rauman_merimieskirkko_link_star_lev1000dpi.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Annamaria Lehto</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>Rauman merimieskirkko palvelee merenkulkijoita laivan saapuessa Rauman satamaan. Satamakuraattorin laivakäynti on yleensä odotettu ja toivottu. Kohtaamisessa on tärkeä nähdä sekä kuulla, mitä miehistölle kuuluu, antaa apua arkeen sekä toivottaa heidät samalla tervetulleeksi merimieskirkolle viettämään vapaa-aikaa. Toisinaan saan liittyä yhteiseen päivällis- tai kahvihetkeen – arjen luksusta minulle.<br /><br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vWTjRiagFdY/Xr5lLg6apCI/AAAAAAAAHrA/PMGztlHzJ6ANFlXGHOsghj2e5C_libQLQCLcBGAsYHQ/s1600/annamaria_lehto3_rauman_merimieskirkko.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" data-original-height="1064" data-original-width="753" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-vWTjRiagFdY/Xr5lLg6apCI/AAAAAAAAHrA/PMGztlHzJ6ANFlXGHOsghj2e5C_libQLQCLcBGAsYHQ/s400/annamaria_lehto3_rauman_merimieskirkko.jpg" title="Merimieskirkon logo repussa, jossa muun muassa Pre Paid -puhelinkortteja" width="282" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Annamaria Lehto</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div style="text-align: left;">Laivalla kulkee mukanani aina Merimieskirkon logolla varustettu reppu, joka sisältää puhelinkortteja, latausseteleitä, vaihtorahat (euroissa ja dollareissa) sekä pieniä matkamuistoja. Puhelinkortit ja lataussetelit ovat merenkulkijan yhteys heidän kotiinsa – hyvin tärkeää siis.&nbsp;</div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-G8uAQ5L-ugM/Xr5lBNEqVmI/AAAAAAAAHrE/47W1mK1I_x0nwtqBX0JezBng4Vb1JJE0wCPcBGAYYCw/s1600/annamaria_lehto2_rauman_merimieskirkko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-G8uAQ5L-ugM/Xr5lBNEqVmI/AAAAAAAAHrE/47W1mK1I_x0nwtqBX0JezBng4Vb1JJE0wCPcBGAYYCw/s400/annamaria_lehto2_rauman_merimieskirkko.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Annamaria Lehto</td></tr></tbody></table>Merimieskirkko, joka sijaitsee keskellä satamaa, on avoinna arki-iltaisin. Se on paikka, johon voi tulla hetkeksi irtautumaan arjesta ja siitä hektisyydestä, jota merenkulkijan työ tänä päivänä on. Aina ei ole aikaa, mutta paikka on, sen he tietävät ja sinne myös löytävät.<br /><br />Tarjoamme myös mahdollisuuden päästä näkemään kaupunkia ja tekemään ostoksia. Merimieskirkon punaisen auton voikin usein nähdä isompien markettien parkkipaikalla. Tämä on niitä merenkulkijan arjen kohokohtia, josta kiitollisuus nousee kerta toisensa jälkeen.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2dnSppW-0sA/Xr5nj0B5EQI/AAAAAAAAHrQ/EMy9sKiyClIZLSsLCnHlkPM3aNzg9j3vQCLcBGAsYHQ/s1600/annamaria_lehto4_rauman_merimieskirkko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-2dnSppW-0sA/Xr5nj0B5EQI/AAAAAAAAHrQ/EMy9sKiyClIZLSsLCnHlkPM3aNzg9j3vQCLcBGAsYHQ/s400/annamaria_lehto4_rauman_merimieskirkko.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauman merimieskirkon puotia. Kuva: Annamaria Lehto</td></tr></tbody></table>Rauman merimieskirkko palvelee myös Sinua, joka haluat tulla ja aistia merimieskirkon henkeä ja elämää – yksin, kaksin tai vaikka isommalla porukalla. Vaikka Sataman portti onkin pääsääntöisesti kiinni, voin avata sen juuri Sinulle, kun vaan kerrot tulostasi. Kahvit tarjoan kera korvapuustin – vieraanvaraisuus on yksi palvelulupauksistamme.<br /><br />Annamaria Lehto<br />Satamakuraattori<br />Rauman merimieskirkko<br /><br /><i>Rauman merimieskirkon vuosi 2019 lukuina:</i><br /><br /><ul><li><i>laivakäyntejä oli 564, jossa kohdattiin 1679 henkilöä</i></li><li><i>kirkolla kävi 657 henkilöä</i></li><li><i>eri kansallisuuksia oli 21</i></li></ul><br /><br /><br /><br />Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-62941936933539885052020-05-03T12:00:00.000+03:002021-04-28T17:47:36.626+03:00Verkkoesitelmiä YouTubessaRauman merimuseo on kevään mittaan tuottanut <a href="https://www.youtube.com/channel/UC_cFZQuHgVkTZENfHRwHaXw" target="_blank">Youtube -kanavallaan</a> muutamia verkkoesitelmiä, ja lisääkin on varmaan tulossa. Tilaamalla merimuseon kanavan saat tiedon uusista sisällöistä heti!<br /><br /><h3>Onni Bärling - maailma merimiehen silmin</h3>Uusin esitelmä on peräti kolmiosainen. Amanuenssi Mikko Aho seuraa siinä 1900-luvun alun merimiehen elämää Onni Bärlingin muistelmien ja vähän muidenkin aineistojen avulla. Bärlingin muistelmat sekä hänen merimiehen elämäänsä liittyvät kuvat ja esineet ovat yksi Rauman merimuseon kokoelmien helmistä, joista henkilökuntamme on iloinen ja ylpeä.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/qm7exfCtRfw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/qm7exfCtRfw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/jom8AHBbahk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/jom8AHBbahk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/TYbcnimbYI4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/TYbcnimbYI4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><h3>Suomen kokki- ja stuuerttikoulutuksen uranuurtaja Aina Panelius</h3>Museonjohtaja Anna Meronen esittelee toisen merkittävän personallisuuden, kapteeninrouva Aina Paneliuksen, jonka rooli suomalaisen laivakokkien ja stuerttien koulutuksen alkuvaiheessa oli merkittävä. Ainan vuonna 1904 kirjoittamasta teoksesta <b style="font-style: italic;"><a href="https://www.rmm.fi/kauppa/tuotteet/kirjat/kirjat/laivakokki-neuvoja-kokeille-ja-stuuerteille/" target="_blank">Laivakokki. Neuvoja kokeille ja stuuerteille.</a>&nbsp;</b>-teoksesta on Rauman merimuseon verkkokaupasta saatvana laajennettu uusintapainos.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/tleUoBPU5Pc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tleUoBPU5Pc?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><h3>"Mä ihmettelen, et ei enempää ihmisiä palanu": Laivanrakentajien työturvallisuuskokemuksia 1945-2014</h3>Amanuenssi Mikko Aho kertoo laivanrakentajista ja heidän työturvallisuutta koskevista muistoistaan jä näkemyksistään. Esitelmä perustuu Mikon joulukuussa 2019 hyväksyttyyn väitöskirjaan. Sitäkin saa <a href="https://www.rmm.fi/kauppa/tuotteet/kirjat/kirjat/kun-meilta-laiva-lahtee-ulos-ni-siitta-voi-olla-kaikki-ylpeita/" target="_blank">Rauman merimuseon verkkokaupasta</a>.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/G36gi7V5kxo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/G36gi7V5kxo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br />Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-67826192622939729132020-05-01T11:00:00.000+03:002020-05-26T11:06:49.629+03:00Ruuhkaa Thames-joella eli merimiesjuttu vapun ratoksi!Pyysimme <a href="http://www.mepa.fi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimisto MEPA</a>:n välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme yhteydenoton henkilöltä, joka oli tehnyt 32-vuotisen työuran merillä. Hän oli työskennellyt koko tuon ajan kansimiehistössä, esimerkiksi Nesteen laivoilla pumppumiehenä sekä Vikingillä reilut 20 vuotta pursimiehenä. Hän oli muutama vuosi aiemmin kirjoittanut muistelmiaan 1960-luvun lopulta pitkään sairaana olleelle ystävälleen ja nyt alkuperäiset kirjoitukset saavat uuden julkaisupaikan Painolastina-blogissa.<br /><br />Tarinat julkaistaan kirjoittajan toivomuksesta nimimerkillä “En sjöman älskar havets våg”. Tämä tapahtumakuvaus Thames-joelta vuodelta 1965 on toistaiseksi nimimerkin viimeinen kertomus.<br /><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LjmjkuVZJUk/XqmGW1jUFOI/AAAAAAAAHk0/6Dj-V0CTgD4j2lTjmNICRcQ2T1yrFpJHACLcBGAsYHQ/s1600/RMM02115_finnseal_lev500dpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="502" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-LjmjkuVZJUk/XqmGW1jUFOI/AAAAAAAAHk0/6Dj-V0CTgD4j2lTjmNICRcQ2T1yrFpJHACLcBGAsYHQ/s320/RMM02115_finnseal_lev500dpi.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Finnseal (RMM2115)</td></tr></tbody></table>THAMES<br /><br />“Nyt kerron jutun, joka tapahtui 1965 Finnseal-laivassa. Me ajettiin usein sen kanssa Lontooseen. Lossaus tapahtui useasti Thames-joella. Me oltiin ankkurissa töijättynä joella ja proomut hakivat massapaalut maihin.<br /><br />Minä kun olin junkkina, niin mulle lankesi usein yövahdin hommat, johon kuului myös soutaa porukkaa kaijan ja laivan väliä. Erään kerran illalla soudin laivaan Nordströmin laivan jengiä, joka oli tullut helssaamaan Finnsealiin tuttuja. Yöllä tämä Nordströmin porukka oli jo aika päissään. He ehdottivat minulle, että soutaisin heidät heidän omaan laivaansa, joka oli porukan puheen mukaan lähistöllä kaijaan töijätty. Lupasivat maksaa myös reissusta.<br /><br />Minä lupauduin ja menin kysymään poosulta voinko lähteä, koska oli yövahti. Se järjestyi ja minä otin meidän veneen ja lähdettiin soutamaan sysimustalle Thames-joelle kännisen porukan kanssa. Vuorovesihän oli voimakas joella, että sain voimia käyttää reilusti soutaessa. Mutta minä olin tottunut soutaja, kun olin ollut paljon kesäisin äitin siskon tykönä maalla, jossa meri oli lähellä.<br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-8lR8JACjIxI/XqmHdFUyVsI/AAAAAAAAHk8/8zBImbbrliA2zy_kOzEsY65RDHNuZHlgwCLcBGAsYHQ/s1600/RMM08387_levrapiat300dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="357" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-8lR8JACjIxI/XqmHdFUyVsI/AAAAAAAAHk8/8zBImbbrliA2zy_kOzEsY65RDHNuZHlgwCLcBGAsYHQ/s320/RMM08387_levrapiat300dpi.jpg" width="223" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Thames-joella laskuveden aikaan (RMM8387)</td></tr></tbody></table>Nordströmin jengin laivaa ei vain löytynyt ja me oltiin etäännytty Finnsealista jo hyvän matkaa. Jengi oli sen verran päissään, ettei ne enää olleet varmoja missä se laiva oikein on. Joella oli myös muuta liikennettä ja meillä ei ollut minkäänlaista valaistusta ilmoittamassa olinpaikkaamme. Sitten huomasin, että yksi proomu tulee kohti! Olin varma, että se ajaa meidät kumoon. Viime hetkellä sieltä huomattiin meidät ja he juuri pystyivät väistämään veneemme. Proomun aallot keikuttivat venettä pahasti mutta me kaikki pysyimme veneessä. Proomun avonaisesta ruorihytistä laivuri huusi meille ohi pyyhältäessä: “Focking idiots!”<br /><br />Tapaus säikäytti minut sen verran, että sanoin Nordströmin jengille, että soudan teidät lähimpään laituriin ja saatte jatkaa laivan etsimistä ilman minua. Porukka tyytyi tähän päätökseen ja näin tehtiin. Minä lähdin soutamaan takaisin Finnsealiin ja parastani sain panna airojen kanssa, koska laivaan oli kertynyt jo matkaa. Vihdoin laivan valot näkyivät ja pääsin takaisin. Nyt en enää sellaiselle venereissulle lähtisi, mutta silloin olin huimapäinen ja ajattelematon. Taas kerran selvisin kiperästä tilanteesta. Oiskohan se semmoinen merimiesten suojelusenkeli ottanut minut silmätikuksi niinä aikoina?”<br /><br /><br /><br /><br /><br /><i>Haluatko kertoa työstäsi tai muistelmiasi työstä merenkulun ammatissa tässä blogissa? Voit jakaa kertomuksia menneen työuran varrelta tai kertoa tämän hetkisestä arjestasi nykypäivän merenkulkijana. Lähetä viesti merimuseoon Paula Kuparille: kupari(at)rmm.fi! Kiitos yhteistyöstäsi!</i><br /><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-7618421473219453422020-04-29T12:38:00.000+03:002021-04-28T17:47:46.036+03:00Kuukauden soittolista / Paula, osa 2Rauman merimuseon henkilökunnasta kukin vuorollaan suosittelee tunnelmaan sopivaa musiikkia kuunneltavaksi ennen museovierailua tai vaikkapa museokäynnin soundtrackina omalta laitteelta (kuulokkeiden kera). Tällä hetkellä merimuseo, kuten kaikki museot, on suljettu koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi, mutta tuleviin museovierailuihin voi virittäytyä jo kotona soittolistojen ja muun verkkoon tuottamamme materiaalin avulla.<br /><br />Paulan soittolistan ensimmäinen osa oli mollivoittoinen, joten tässä toisessa osassa keskitytään duuriin - siinä <b>melkein </b>jopa onnistuen! Kuuntele Paulan suositukset alta!<br /><br /><b>Virolainen merimieslaulu, esittäjä Pasi Jääskeläinen</b><br /><a href="https://www.doria.fi/handle/10024/66455">http://urn.fi/URN:NBN:FI:RAI-Gramophone82071</a><br />("Avaa tiedosto" lataa sen koneelle.)<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SogwlXjPCsw/XqlATLfx6bI/AAAAAAAAHko/NVrZ6r9Ko6ERfuX8GUKaZZbr-WrPEQEugCLcBGAsYHQ/s1600/Pasijaaskelainen1_wikimedia_commons_lev250dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="385" data-original-width="250" src="https://1.bp.blogspot.com/-SogwlXjPCsw/XqlATLfx6bI/AAAAAAAAHko/NVrZ6r9Ko6ERfuX8GUKaZZbr-WrPEQEugCLcBGAsYHQ/s1600/Pasijaaskelainen1_wikimedia_commons_lev250dpi.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pasi (Basilius) Jääskeläinen. Kuva: Wikimedia Commons</td></tr></tbody></table>Kansalliskirjaston Doria.fi -verkkopalvelusta, vanhojen suomalaisäänitysten Raita-tietokannasta, löytyy äänite vuodelta 1904, jossa tenoriääninen laulaja esittää virolaiseksi merimieslauluksi nimetyn kappaleen. Esittäjä on Suomen Äänitearkiston tietokannan mukaan Pasi (Basilius) Jääskeläinen (s. 1869 Haapavesi, k. 1920 Helsinki), joka oli suomalainen laulaja, näyttelijä ja kanteleensoittaja sekä Suomen ensimmäisiä kuplettilaulajia.<br /><br />Hän levytti vuosien 1904–1911 aikana kymmeniä levyjä pääosin Gramophone-merkille, lopussa myös His Master’s Voice -merkille. Jääskeläinen esitti lähinnä suomalaisia kansanlauluja, mutta myös muun muassa Hj. Nortamon Rauman murteella sanoittamia lauluja.<br /><br />Linkistä löytyvä äänite toisaalta voisi olla merimiesten laivan päällä käyttämä työlaulu ja toisaalta taas ei. Raita-tietokanta ei anna taustatietoja esimerkiksi siitä, onko laulu mahdollisesti tallennettu joltain henkilöltä ja oliko tämä henkilö ollut merillä. Sävelmän kerrotaan olevan virolainen. Laulun alkuosan suomenkielisissä sanoissa puhutaan ankkurin sekä purjeiden nostosta. Nämä olivatkin purjelaivojen aikaan tyypillisesti sellaista työtä, jossa tarvittiin useamman miehistönjäsenen lihasvoimaa.<br /><br />Laulun käyttäminen työtehtävissä suurilla purjealuksilla perustui siihen, kun raskaita työtehtäviä, kuten ankkurin tai purjeiden nostoa, ei ollut auttamassa konevoimaa. Nostot ja pumppaukset tehtiin miehistön lihasvoimalla ja niiden onnistuminen edellytti yhtäaikaista ponnistelua. Työn rytmi ja samanaikaiset liikkeet saatiin aikaan laulamalla yksinkertaista työlaulua, shantya. Shanty-laulujen rytmit olivat erilaisia, riippuen siitä tehtävästä, mihin sitä oli tarkoitettu käytettävän.<br /><br />Shanty-laulujen käyttöä on ajoitettu 1500-luvulta 1900-luvulle saakka. Ylipäätään työtä rytmittävää ääntä on käytetty varmasti niin kauan kuin on tehty lihasvoimaa vaativaa työtä porukalla. Purjelaiva-aikakauden merimiesten laulut voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: merityölauluihin (englannissa “working song” tai “shanty”) ja merilauluihin (englanniksi “fo`c`sle song” tai “sea song”). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvia lauluja käytettiin lähinnä työtehtävissä ja jälkimmäisiä laulettiin vapaa-aikana. Todellisuudessa raja ei tietenkään ollut näin jyrkkä.<br /><br />Yksinkertaistettuna shantyt laulettiin yleensä siten, että esilaulaja, shantyman, lauloi säkeistön, johon miehistö vastasi laulamalla yhdessä kertosäkeen. Kertosäkeiden määrä ja paikat vaihtelivat laulutyypin mukaan. Laulu kesti niin kauan kuin työkin kesti, joten esilaulaja joutui usein improvisoimaan lisää säkeistöjä tai laulamaan samoja uudestaan, jos työ kesti pidempään.<br /><br /><b>Bully in the Alley (2013)</b><br /><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/uS5xR7jBxDw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/uS5xR7jBxDw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><i>Bully in the Alley</i> on yksi esimerkki shantymanin laulamasta säkeistöstä, johon miehistö vastaa sekä lyhyellä että pitkällä kertosäkeellä. Tuskin ihan näin koreasti ja harmonisesti on oikeasti työn touhussa laulettu (ellei laivalle ole sattunut päätymään muutamaa laulumiestä). Videossa nähtävää laulujoukkoa johti vuonna 2013 John Bromley.<br /><br />Käymäkelan ja ankkuripelin käyttämiseen tarkoitetut laulut auttoivat merimiehiä löytämään yhteisen marssirytmin heidän työntäessään käymäkelan aisaa edellään. Käymäkelalla ja ankkuripelillä nostettiin joko raskaita taakkoja tai, nimensä mukaisesti, ankkuria. Niissä oli yleensä pituudeltaan säännölliset säkeistöt sekä lyhyt ja pitkä kertosäe. Käymäkelalaulut olivat yleisesti ottaen rytmiltään vaihtelevampia ja kertosäkeet pidempiä kuin purjeiden käsittelyyn tarkoitetut vetolaulut.<br /><br />Vetotyöhön, eli muun muassa purjeiden käsittelyyn, tarkoitettuja lauluja oli kahta tyyppiä: pitkä- tai lyhytveto-shantyja. Vetolauluissa oli yleensä kaksi samanpituista kertosäettä, joita edelsivät esilaulajan laulamat samanmittaiset säkeistöt. Pitkävetoshantya voitiin käyttää yleensä, kun purjeiden vetämiseen tarkoitettu työvälineistö oli suhteellisen kevyttä käyttää. Lyhyttä vetorytmiä tarvittiin esimerkiksi silloin, kun purjeet oli jo nostettu ja tarvittiin voimakasta vetoa, jotta ne saatiin kiristettyä lujasti paikoilleen.<br /><br />Kolmas työtyyppi, johon shanty-lauluja käytettiin oli pumppaus. Purjelaivoihin tuli yleensä matkan aikana vettä, joka piti pumpata säännöllisesti pois. Pumppaustyö oli hyvin pitkäkestoista ja yksitoikkoista, joten sitä helpotettiin lähestulkoon aina shanty-laululla. Esilaulajan laulamat laulut olivat tässä työssä usein pitkiä, ns. merilauluja, mutta myös yleisimpiä merityölauluja laulettiin. Koska työ kesti usein pitkään, jopa tunteja, lauloi miehistö aika ajoin säkeistöjä esilaulajan puolesta.<br /><br />Postauksen alussa mainitussa Pasi Jääskeläisen esittämässä virolaisessa merimieslaulussa on marssirytmi, mutta tempo vaihtelee ns. säkeistön ja kertosäkeen välillä. Säkeistöksi määrittelen ensimmäiset neljä tahtia, joiden melodia on polveileva ja dynaaminen. Kertosäe, eli neljä seuraavaa tahtia, on melodialtaan yksinkertaisempi ja sen tempo on selkeästi hitaampi kuin säkeistön, huipentuen neljännen tahdin hidastukseen ja lopulta fermaattiin eli pysähdykseen. On helppo kuvitella kertosäkeen viimeisten nuottien olevan esimerkiksi purjeennoston “viimeisiä vetoja”.<br /><br />Toisaalta laulun rytmi on - marssimaisuudestaan huolimatta - vaihteleva, ollen säkeistössä nopea ja kertosäkeessä huomattavasti hitaampi. Luulisi tämän jonkin verran vaikeuttavan yhteisen rytmin ylläpitämistä? Toisaalta esityskonteksti on tässä toinen: tarkoituksena on tehdä äänite eikä esittäjäkään ole merellä leipäänsä ansainnut merimies vaan ammattiesiintyjä.<br /><br /><b>Mattias Windemo: Eternal Waves&nbsp;</b><br /><b><br /></b><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/s1bu2DBmBAU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/s1bu2DBmBAU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /><br />Listan viimeiseksi vinkiksi pääsee ruotsalaisen jazzkitaristin Mattias Windemon kappale. Se on julkaistu Water Story -levyllä, joka oli Windemon debyyttilevy (Amigo Musik Ab 1997).<br /><br /><i>Myönnetään: kappale ei ole duurissa.&nbsp;</i><br /><br />Siinä on kuitenkin tavoitettu maaginen veden väreily, joka auttaa pääsemään ajatuksissa lempeän meren äärelle vaikka etätoimistosta käsin. Efektin saa aikaan Windemon erikoisvalmisteinen kaksikaulainen kitara, jonka hän kehitti yhdessä kitaranrakentaja Jan Helgin kanssa vuonna 1990. Kitaran “hammastetut” otelaudat mahdollistavat kummankin otelaudan soittamisen yhdellä kädellä, ikään kuin kosketinsoittimen tapaan. Kappaleella - ja koko levyllä - esiintyvän ruotsalaisen jazzlaulajan Lindha Svantessonin (myöhemmin Kallerdahl) moni-ilmeinen ääni liikkuu “aallon” päällä ja juurruttaa ajatukset johonkin ikiaikaiseen.<br /><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-62525515042092518602020-04-24T14:15:00.000+03:002020-05-26T11:06:49.603+03:00Merimiesjuttu päättyy / Porto Alegre, osa 3<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"></div><div style="text-align: left;">Merimiesjuttu loppuviikkoonne, olkaa hyvä!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Pyysimme <a href="http://www.mepa.fi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimisto MEPA</a>:n välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme yhteydenoton henkilöltä, joka oli tehnyt 32-vuotisen työuran merillä. Hän oli työskennellyt koko tuon ajan kansimiehistössä, esimerkiksi Nesteen laivoilla pumppumiehenä sekä Vikingillä reilut 20 vuotta pursimiehenä. Hän oli muutama vuosi aiemmin kirjoittanut muistelmiaan 1960-luvun lopulta pitkään sairaana olleelle ystävälleen ja nyt alkuperäiset kirjoitukset saavat uuden julkaisupaikan Painolastina-blogissa.&nbsp;</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tarinat julkaistaan kirjoittajan toivomuksesta nimimerkillä “En sjöman älskar havets våg”. Nimimerkin kolmiosainen merimiesjuttu päättyy kiperien tilanteiden jälkeen onnellisesti. Saamme luettavaksemme tämän trillerin jälkeen vielä yhden täpärän tapahtumakuvauksen Thames-joelta vuodelta 1965. Tämä julkaistaan blogissa tuonnempana.&nbsp;</div><div style="text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--toD0Y9NRgU/XqGIGfGeB2I/AAAAAAAAHiU/MeIiLHzCaKk7ifLGI7oTQpMpjyJgh-wdwCEwYBhgL/s1600/Palm_trees_in_Porto_harbour_%25289999330324%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/--toD0Y9NRgU/XqGIGfGeB2I/AAAAAAAAHiU/MeIiLHzCaKk7ifLGI7oTQpMpjyJgh-wdwCEwYBhgL/s640/Palm_trees_in_Porto_harbour_%25289999330324%2529.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: Wikimedia Commons</td></tr></tbody></table><div style="text-align: left;">PORTO ALEGRE osa 3</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">“Minulla näyttää olevan ollut vaaratilanteita merellä enempi kuin muistinkaan. “Malo Hombre”, sanoi nainen ja piti tikaria minun mahassa kiinni. En uskaltanut liikahtaakaan. Samassa tuli ulkomaalaistäkkäri minun hyttiin, spanjuuri tai portugeesi, en muista varmasti. “Ce basa”, hän ihmetteli, kun näki tikarin naisen kädessä. Hän oli varmaan kuullut meteliä meiltä ja koiran ulosheittokin oli hänen tiedossaan.&nbsp;</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tätä tilannetta käytin hyväkseni ja työnsin ranteesta tikarin pois minusta päin. Siinä sitten nainenkin alkoi tajuamaan, että mitä meinasi tehdä ja tuli jotenkuten järkiinsä ja löysäsi tikarista. Ulkomaalaistäkkäri kysyi: “Porge”. Minä selitin hänelle tilanteen ja nainen selitteli myös omaa tarinaansa. Sen kuultuaan täkkäri ehdotti, että nainen tulisi hänen tykö, jos minä en kerran häntä enää halunnut seuralaiseksi.&nbsp;</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Niin nainen lähti täkkärin mukaan ja muistaakseni he olivat yhdessä koko sataman loppuajan. Tilanne laukesi itsestään, mikä oli minulle valtava helpotus. Näin naista päivittäin, mutta en kantanut hänelle kaunaa. Kaikkihan päättyi loppujen lopuksi hyvin. Minä olin taas “libre” ja porhalsin maihin joka ilta uusiin seikkailuihin.”&nbsp;</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Haluatko kertoa työstäsi tai muistelmiasi työstä merenkulun ammatissa tässä blogissa? Voit jakaa kertomuksia menneen työuran varrelta tai kertoa tämän hetkisestä arjestasi nykypäivän merenkulkijana. Lähetä viesti merimuseoon Paula Kuparille: kupari(at)rmm.fi! Kiitos yhteistyöstäsi!</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-35119359906898664252020-04-09T11:09:00.000+03:002020-05-26T11:06:49.527+03:00Merimiesjuttu jatkuu: Porto Alegre, osa 2<br />Pyysimme Merimiespalvelutoimisto MEPA:n välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme yhteydenoton henkilöltä, joka oli tehnyt 32-vuotisen työuran merillä. Hän oli työskennellyt koko tuon ajan kansimiehistössä, esimerkiksi Nesteen laivoilla pumppumiehenä sekä Vikingillä reilut 20 vuotta pursimiehenä. Hän oli muutama vuosi aiemmin kirjoittanut muistelmiaan 1960-luvun lopulta pitkään sairaana olleelle ystävälleen ja nyt alkuperäiset kirjoitukset saavat uuden julkaisupaikan Painolastina-blogissa.<br /><br />Tarinat julkaistaan kirjoittajan toivomuksesta nimimerkillä “En sjöman älskar havets våg”. Ensimmäisen tarinan ensimmäinen osa päättyi siten, että jatkon saattoi vähintäänkin aavistaa. Juttu käy hurjemmaksi ja päättyy vähintäänkin yhtä karmaisevaan kohtaan kuin ensimmäinen osa! Kolmas ja tämän tarinan viimeinen osa on tulossa luettavaksenne myöhemmin.<br /><br />Huom! Kuvan laivakoira on viaton eikä liity tapaukseen.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FaFNX3CwECI/Xo7XJodQ-pI/AAAAAAAAHe4/spekA1YX7LkUgr7iy2GvuvgpyCj_48qPgCLcBGAsYHQ/s1600/438.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1578" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-FaFNX3CwECI/Xo7XJodQ-pI/AAAAAAAAHe4/spekA1YX7LkUgr7iy2GvuvgpyCj_48qPgCLcBGAsYHQ/s320/438.jpg" width="315" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Rauman merimuseo (RMM1084)</td></tr></tbody></table><br /><br />PORTO ALEGRE osa 2<br /><br />“Lastia alkoi tulemaan laivaan, varmasti sademetsän puuta. Paljonhan siitä puhutaan, että sademetsät hakataan puhtaiksi, mikä totta kyllä onkin. Viikonloppuna ei töissä oltu ja satamakin hiljeni melkein kokonaan. Monet satamat maailmalla tekevät ympäri vuorokauden lastaus- ja lossaushommia. Muistaakseni meillä oli lauantaina lyhyt työpäivä.<br /><br />Sitten takaisin minun ja naiskaverin suhteeseen. Alkupäivät meni kivasti ja siihen viikonloppu myös. Illat juhlittiin ja arkipäivät olin laivaa maalaamassa. Sitten hän alkoi jollain tavalla olemaan määräilevämpi ja otti vähän kuin emännän otteet. Sehän ei minulle sopinut. Minä aloin hänelle hienovaraisesti esittämään, että jos hän lähtisi omaan casaan. Olimme pienessä poratsussa eli kännissä. Hän loukkaantui siitä ja suuttui kovasti. Hällä veri kuohahti ja hän sai kunnon vihanpuuskan.<br /><br />Meidän jaloissa pyöri hytissä minun Marokosta ostama koiranpentu. Hän otti sitä niskasta kiinni ja heitti sen avonaisesta venttiili-ikkunasta ulos. Minä säikähdin kovasti ja huusin hälle aika pahasti, mutta aiheesta kylläkin, “Loco puta!” Tarkoitus oli lähteä katsomaan, miten pennulle oli käynyt, mutta pari laivakaveria oli ollut kaijalla ja he olivat onkineet koiran ylös ja toivat sen takaisin.<br /><br />Minun naiskaverini rauhoittui myös, mutta se oli minulle viimeinen niitti, mitä hän teki viattomalle luontokappaleelle. Sanoin hänelle: “Vamos para terra!” Hän ei aikonut lähteä. Hän yritti vielä pyydellä anteeksi, mutta ymmärsi sitten, että meidän juttu oli loppu ja hän suuttui uudestaan. Äkkiä hän nappasi seinältä tikarin, jonka myös olin ostanut Casablancasta. Hän painoi tikarinpään minun vatsani seutuville, niin että iho meni hieman rikki. Hän piti tikaria siinä asennossa ja minä ajattelin, että meinaakohan se todella pistää.<br /><br />Hän oli yhtäkkiä kylmänrauhallinen ja sanoi, että hänelle ei koidu siitä mitään seuraamuksia, jos hän minut tappaa, koska hän tuntee poliisit ja on täältä kotoisin ja minä olen muukalainen. Tässä tuli juttua tälle kertaa. Jatkan kun saan neulottua kokoon tarinan lopun. Vieläkin kun muistan tilanteen, niin oli se karmiva.”<br /><br /><br /><br /><i>Haluatko kertoa työstäsi merenkulun ammatissa tässä blogissa? Voit lähettää muistelmia menneen työuran varrelta tai kertoa tämän hetkisestä arjestasi merenkulkijana. Lähetä viesti merimuseoon Paula Kuparille: kupari(at)rmm.fi! Kiitos yhteistyöstäsi!</i><br /><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-38705167786029116612020-04-03T17:03:00.000+03:002020-05-26T11:06:49.577+03:00Merimiesjuttu viikonlopun ratoksi, olkaa hyvä!<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><br /></div>Pyysimme <a href="https://www.mepa.fi/suomeksi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimisto MEPA:n</a> välityksellä ammattimerenkulkijoita kertomaan työstään blogissamme. Saimme yhteydenoton henkilöltä, joka oli tehnyt 32-vuotisen työuran merillä. Hän oli työskennellyt koko tuon ajan kansimiehistössä, esimerkiksi Nesteen laivoilla pumppumiehenä sekä Vikingillä reilut 20 vuotta pursimiehenä.<br /><br />Hän oli muutama vuosi aiemmin kirjoittanut muistelmiaan 1960-luvun lopulta pitkään sairaana olleelle ystävälleen ja nyt alkuperäiset kirjoitukset saavat uuden julkaisupaikan Painolastina-blogissa. Tarinat julkaistaan kirjoittajan toivomuksesta nimimerkillä “<i>En sjöman älskar havets våg</i>”. Ensimmäisen tarinan ensimmäinen osa tulee tässä luettavaksenne viikonlopun ratoksi!&nbsp; Jatkoa on siis tulossa myöhemmin.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dDpW4dMetyM/XodAkFy75nI/AAAAAAAAHcs/hqJFsSTZJHg5HP_IP_Nid9qz4XF8dnMUwCPcBGAYYCw/s1600/atlas_rajattu_suoristettu_filtrattu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="332" data-original-width="496" height="214" src="https://1.bp.blogspot.com/-dDpW4dMetyM/XodAkFy75nI/AAAAAAAAHcs/hqJFsSTZJHg5HP_IP_Nid9qz4XF8dnMUwCPcBGAYYCw/s320/atlas_rajattu_suoristettu_filtrattu.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ATLAS (RMM2306)</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><br />PORTO ALEGRE osa 1<br /><br />“ATLAS makasi Casablancan redillä 1968 helmikuussa. Olimme vieneet pari salpietarilastia Etelä-Ranskaan. Yllättäen saimme orderit seilata Brasiliaan Porto Alegreen. Suuntasimme keulan Etelä-Atlantille. Edessä oli viikkojen merimatka vanhalla rampilla, joka puksutteli hitaasti eteenpäin.<br /><br />Ruumajobi oli helvetillinen ja koko laiva oli lannoiteaineen peitossa. Marokossa tavara tuli laivaan elevaattorilla niin kuin torven suusta ja jos vähänkin tuuli, niin se pöllytti salpietaria ympäri laivan. Saimme puhdistella ja levankien kanssa pestä koko laivan. Sitten alkoi ruumajobi: harjasimme kaikki lannoitejätteet kasaan ja lapioimme tynnyriin, joka vietiin vinssillä ylös ja kipattiin mereen. Koko ajan oli paahtavan kuumaa. Sen jälkeen oli vielä ruuman spuulaus. Lastasimme Brasiliassa huonekalulautaa ja siksi lastiruumat piti melkein nuolla puhtaiksi.<br /><br />Tässäkin laivassa oli sellainen yhteensattuma, - uskomatonta - että kirvesmies oli Kemistä ja vieläpä tutun tuttu. Hän tuli hullun timpermannin tilalle, joka heilui kirveen kanssa. Kemiläinen maksoi kuitenkin minua ennen ulos Atlaksesta.<br /><br />Pientä vaihtelua saatiin matkaan, kun kävimme bunkraamassa ja provianttia ottamassa Kanariansaarilla. Kerkesimme hyvin käydä myös maissa. Meillä oli myös neljä portugeesilaista ja espanjalaista merimiestä, joista kaksi oli täkillä. Mehän emme Suomeen ajaneet, niin että yhtiö otti ulkomailta merimiehiä laivaan. Siihen aikaan tämä oli laitonta ja miehet olisi pitänyt ottaa aina Suomesta, minkä yhtiö välillä kyllä tekikin. Näiden kahden täkkärin kanssa, jotka muistaakseni olivat portugeeseja, otin tavaksi opetella pari, kolme sanaa joka päivä heidän längvitsiään.<br /><br />Vihdoin saavuimme Porto Alegreen. Ruumat tarkastettiin tavaranluovuttajan puolelta ja me saatiin pikkuisen jännittää, meneekö ruumajobit uusiksi, mutta ei mennyt. Sitten alkoi lautaa tulla laivaan laivan omien vinssien ja puomien avulla. Meidän homma oli tässä lastauksessa vain surrata kansilasti kiinni, mikä sitten myöhemmin tuli laivaan.<br /><br />Illalla tietenkin lähdettiin maihin katsomaan kaupunkia. Porto Alegrohan oli aika suuri kaupunki. Vauhtia otettiin satama-cantinasta ja sitten kiertelimme ympäriinsä kaupungilla. Cuba Libreä meni reippaasti. Minusta oli myös kiva yrittää puhua portugeesia sen vähän, mitä osasin. Olinhan kyllä ulkomaalaistäkkärien kanssa harjoitellut.<br /><br />Laivaan takaisin tullessa oli satama-cantinan tykönä muutama nainen, jotka olivat tulossa laivaan. Olivatko he ilolintuja vai ei - se jäi epäselväksi, mutta rahaa he eivät ottaneet. Yksi näistä naisista iski silmänsä minuun vai oliko se päinvastoin, mutta kuitenkin me tultiin hyvin juttuun. Pyysimme heidät laivaan ja tästä naisesta tuli minun vakituinen seuralainen moneksi päiväksi, mikä kuulostaa hyvältä asialta, mutta tämä meidän suhde alkoi saamaan ikäviä piirteitä, mistä kerron seuraavassa postissa.<br /><br />P.S. Casablancasta ostin pienen, mustan koiranpennun ja koristeellisen tikarin, mitkä liittyvät seuraavaan juttuun.”<br /><br /><br /><br /><br /><br /><i>Haluatko kertoa työstäsi merenkulun ammatissa tässä blogissa? Voit lähettää muistelmia menneen työuran varrelta tai kertoa tämän hetkisestä arjestasi merenkulkijana. Lähetä viesti merimuseoon Paula Kuparille: kupari(at)rmm.fi! Kiitos yhteistyöstäsi!</i><br /><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-89021715102591405242020-03-27T10:55:00.002+02:002021-04-28T17:48:49.078+03:00Merenkulkija - kerro kokemuksistasi poikkeuksellisissa olosuhteissaVuoden 2020 kevät on poikkeuksellinen. Koronavirus (COVID-19) ja valtioiden pyrkimykset sen leviämisen hidastamiseen vaikuttavat arkeen monin tavoin. Suomessa valmiuslait ovat voimassa ensimmäistä kertaa rauhan aikana.<br /><div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: calibri, sans-serif; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PgOcLEPQfsM/XnyhSq0B4lI/AAAAAAAAHR4/q7gAIiQJ8zQvUfyPNsQFiuG7xZwIoFYtACLcBGAsYHQ/s1600/RMM26386_512.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="355" src="https://1.bp.blogspot.com/-PgOcLEPQfsM/XnyhSq0B4lI/AAAAAAAAHR4/q7gAIiQJ8zQvUfyPNsQFiuG7xZwIoFYtACLcBGAsYHQ/s1600/RMM26386_512.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Sakari Leino. Uusikaupunkilaisen Zachariassen-varustamon M/S Kronoborg oli Kuubassa vallankumouksen aikaan vuonna 1958. Kuvassa kaksi yhdysvaltalaista sukellusvenettä Havannassa. RMM26386.</td></tr></tbody></table><div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: calibri, sans-serif; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>Poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa työskentelyyn monilla eri aloilla. Yhteiskunnan kannalta merkittäviin tehtäviin kuuluvat myös merenkulkijat useilla työpaikoilla, muun muassa alusten miehistöt, luotsit, saaristoliikenteen kuljettajat, meriväylien kunnossapitäjät ja VTS-keskusten henkilöstö. Rajoja on suljettu, matkustajien liikkuminen lähes loppunut ja merikuljetusten tärkeys Suomen huoltovarmuuden turvaajana korostunut. <br /><br />Suomalaiset merenkulkijat ovat kohdanneet poikkeuksellisia olosuhteita myös muulloin kuin koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana. Valtioiden väliset poliittiset kriisit ja epävakaus, kauppasodat ja muut muutokset ovat vaikuttaneet elämään ja työskentelyyn poissa koti-Suomesta.<br /><br /><h3><b>Merenkulkija <br />- kerro kokemuksistasi poikkeuksellisissa olosuhteissa, nyt tai aiemmin.</b>&nbsp;</h3><div><br /></div><b><a href="https://forms.gle/gs8cDGh52d7fhNpAA" target="_blank">Voit vastata kysymyksiin tästä linkistä löytyvällä verkkolomakkeella.</a></b><br /><b><br /></b><b>Jos haluat vastata sähköpostilla tai kirjeitse, katso alla olevat ohjeet.</b><br /><b><br /></b><b>Voit kirjoittaa vapaasti tai käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:</b><br /><div><br />Miten poikkeuksellinen tilanne on vaikuttanut arkeesi ja työhösi?<br />Miten tilanne on näkynyt työpaikallasi? Oletko saanut erityistä ohjeistusta?<br />Ovatko poikkeusolot vaikuttaneet työsi määrään? Jos, niin miten?<br />Ovatko poikkeusolot vaikuttaneet lähipiiriisi?<br />Oletko varautunut mahdollisiin muutoksiin jollain tavalla etukäteen?<br />Millaista keskustelua poikkeustilanteesta käydään työpaikallasi ja lähipiirissäsi?<br />Millaisia vitsejä tai huhuja olet tilanteesta kuullut? Miltä ne sinusta tuntuvat?<br />Miten arvelet tapahtumien vaikuttavan työhösi ja työpaikkaasi tulevaisuudessa?<br /><br /><b>Keruun järjestää Rauman merimuseo. Vastaukset tallennetaan Rauman merimuseon arkistoon. Vastaajien kesken arvomme kirjapalkintoja.</b><br /><br />Rauman merimuseo tahtoo olla “merimiesten museo”. Siksi se hankkii, säilyttää, tutkii ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita merimiehistä ja heidän toiminnastaan, niin nykyisistä kuin menneistäkin sukupolvista. Vastaamalla kyselyyn lisäät tietoa ja ymmärrystä merimiehistä ja heidän elämästään. Museoon tallennettu aineisto on jatkossa tutkijoiden käytössä ja museo voi hyödyntää sitä näyttelyissään ja muussa toiminnassaan.<br /><br /><b>Vastausohjeet</b><br /><br />Kirjoita omalla tyylilläsi, niin pitkästi kuin haluat. Voit liittää vastaukseesi myös valokuvia, äänitteitä, videoita, kuvakaappauksia tai aiemmin tehtyjä muistelutekstejä ja haastatteluita. Lähetäthän vain sellaista aineistoa, jonka lähettämiseen sinulla on oikeus ja/tai lupa.<br /><br />Vastauksesi tallentamiseksi tarvitsemme sinulta luvan aineiston arkistointiin ja aineiston käyttöön. <a href="https://www.rmm.fi/uploads/Lupalomake_RMM.pdf" target="_blank">Voit käyttää oheista lomaketta</a> tai kirjoittaa luvan vastaukseesi. Esimerkiksi: “Annan luvan lähettämäni aineiston arkistointiin Rauman merimuseon kokoelmiin sekä aineiston käyttöön tutkimuksessa ja muussa Rauman merimuseon toiminnassa.”<br /><br /><b>Lähetä vastauksesi: </b><br /><br />sähköpostilla osoitteeseen <a href="mailto:keruu@rmm.fi">keruu@rmm.fi</a><br /><ul><li>Ellet kirjoittanut lupaa suoraan vastaukseesi, liitä mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen Rauman merimuseon arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.</li></ul>tai postitse osoitteeseen Rauman merimuseo, Kalliokatu 34, 26100 Rauma<br /><ul><li>Ellet kirjoittanut lupaa suoraan vastaukseesi, liitä mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen Rauman merimuseon arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.</li></ul><br />Lisätietoja kyselystä ja aineiston käytöstä antaa museonjohtaja Anna Meronen, <a href="mailto:meronen@rmm.fi">meronen@rmm.fi</a><br /><br /><b>Vastausten arkistointi ja käyttö </b><br /><br />Rauman merimuseo käsittelee keruuaineistoon liittyviä henkilötietoja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) ja tietosuojalain (1050/2018) mukaisesti yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia varten. Keruuaineisto, sen luettelointitiedot ja niihin liittyvät henkilötiedot säilytetään arkistointitarkoituksessa pysyvästi ja voidaan asettaa vapaasti käytettäväksi lainsäädännön sallimassa laajuudessa. Rauman merimuseossa aineistojen käyttäjiltä edellytetään Hyvän tieteellisen käytännön (<a href="https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2019.pdf">TENK</a>) noudattamista ja käyttäjät sitoutuvat toimimaan museon käyttöehtositoumuksen mukaisesti. Käsiteltäessä henkilötietoja yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia varten tietosuoja-asetuksen mukaiset rekisteröidyn oikeudet eivät pääsääntöisesti sovellu.<br /><br /><br /></div>Rauman merimuseo / Annahttp://www.blogger.com/profile/01353660851847257234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-38162954935432534862020-03-20T12:55:00.000+02:002021-04-28T17:48:03.513+03:00Kuukauden soittolista / Paula, osa 1<br />Rauman merimuseon henkilökunnasta kukin vuorollaan suosittelee tunnelmaan sopivaa musiikkia kuunneltavaksi ennen museovierailua tai vaikkapa museokäynnin soundtrackina omalta laitteelta (kuulokkeiden kera). Toisena on vuorossa amanuenssi Paula Kupari, jonka suositukset tulevat vähintäänkin kummalliseen saumaan yhteiskuntamme historiaa: Elämme parhaillaan koronaviruksen muuttamaa ja rajoittamaa arkipäivää myös Suomessa. Tästä johtuen muun muassa Rauman merimuseo pitää näyttelynsä toistaiseksi suljettuina yleisöltä.<br /><div><div><br /></div><div>Liittyneekö vallitsevaan tilanteeseen, että kovin mollivoittoiselta soittolistalta löytyy kokemuksia eristäytyneisyydestä ja ulkopuolisuudesta sekä tarina merionnettomuudesta? Jotta lista ei olisi äitynyt liian masentavaksi, päätimme katkaista kierteen ja julkaista loppuosan hieman myöhemmin. Kuuntele Paulan suositukset alta Youtube -videoina!</div></div><div><br /></div><div>Jimmy Träskelin: Neito ja majakanvartija<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Xgk_8lcbIlY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Xgk_8lcbIlY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /></div><div><br /></div><div><div>Museon sisääntuloaulassa, pääoven yläpuolella, on Säpin majakan vuonna 1873 Ranskassa rakennettu loistokoneisto. Se poistettiin majakasta vuonna 1962, jolloin viimeinen Säpin majakkamestari jäi eläkkeelle. Tämän jälkeen majakan loistokoneisto automatisoitiin, jolloin sen toiminta ei enää edellyttänyt vakinaista asumista majakkasaarella. Vaikka Säpin saari onkin suhteellisen kookas majakkasaareksi, on siellä asuminen varmasti vaatinut tietynlaista luonnetta ja eristäytyneisyyden sietämistä.&nbsp;</div><div><br /></div><div>Muusikko Jimmy Träskelinin tuotantoa olevassa laulussa syrjäisen, nimeltä mainitsemattoman saaren majakanvartija saa haverin johdosta seurakseen neidon, joka ei totukaan majakan yksinäisyyteen ja rauhaan. Tarina kerrotaan koruttomasti - laulun, jalan tahdinpoljennon ja taiturimaisen huuliharpunsoiton avulla - ja sen loppu on, kuten arvata saattaa, surumielinen. Elämässään Hangosta Kokkolaan kulkeutuneen Träskelinin laulu löytyy “Tuulisen kylän poika” -nimiseltä pitkäsoitolta, joka julkaistiin vuonna 2011. Levyn on julkaissut Kansanmusiikki-instituutti. Vinkkinä vielä: Levyllä soittaa harmonia raumalaislähtöinen muusikko Eero Grundström.</div></div><div><br /></div><div>Aija Puurtinen &amp; Brooklynin satu: Maantie<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/tkhq4tdFCS0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tkhq4tdFCS0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br />Raumalainen kunnallisneuvos J. W. Söderlund osti kolmimastoisen rautafregatti Winefredin Raumalle vuonna 1894. Hankintahetkellä laiva oli toinen Suomeen ostettu metallirunkoinen purjealus ja suurin suomalainen purjelaiva. Ennen raumalaiseen omistukseen siirtymistään laiva oli kuljettanut siirtolaisia muun muassa Euroopasta Australiaan, josta oli löydetty vuonna 1851 ensimmäisen kerran kultaa. Liverpoolilainen Sharples &amp; Company tilasi laivan Australian siirtolaisliikenteeseen kaupungin läheisyydessä sijainneelta H. Cram &amp; Companyn telakalta. Winefred-aluksen voit löytää muun muassa Purjelaivasalin seinältä sekä hienon pelastusrenkaan muotoisen pienen matkamuistomaalauksen Keulakuvasalin ikkunanpuoleisesta vitriinistä.&nbsp;</div><div><div><br /></div><div>Suomessa Australian siirtolaisuutta tunnetumpaa lienee Amerikan siirtolaisuus erityisesti 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuvuosiin, jolloin Pohjois-Amerikkaan lähti Suomen Siirtolaisinstituutin mukaan yli 300 000 henkilöä. Vilkkain lähtöalue Suomessa oli Pohjanmaa.&nbsp;</div><div><br /></div><div>Oma eteläpohjalainen isoisoäitini löytyi New Yorkin Ellis Island -vastaanottokeskuksen rekistereistä, todennäköisesti myös isoisoisäni löytyi asiakirjoista. Anna Kupari (s. 1878 Ylihärmä, k. 1965 Ylistaro) oli rekisteröity Anchor Line -varustamon Columbia-laivalla saapuessaan Ellis Islandin kirjoihin 21.7.1902 vihittynä vaimona, joka oli seuraamassa edellisvuonna saapunutta miestään Amerikan ihmemaahan. Isoisäni syntyi Amerikassa runsaan kahden vuoden kuluttua Annan maahantulosta. Rekisterikuvasta löysin Annan riviltä kaksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan <a href="https://www.libertyellisfoundation.org/passenger" target="_blank">Ellis Islandin säätiön</a> verkkosivustoon: Hakujen tekeminen on nopeaa ja ilmaista!</div></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JlZ45bTV_mo/XnSHzABBNTI/AAAAAAAAHWw/93L8XwXzIK03ygfywNA2H6ShV9VWWIhtQCLcBGAsYHQ/s1600/anna_kupari_ellis_island_records_lev1066dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="665" data-original-width="1066" height="396" src="https://1.bp.blogspot.com/-JlZ45bTV_mo/XnSHzABBNTI/AAAAAAAAHWw/93L8XwXzIK03ygfywNA2H6ShV9VWWIhtQCLcBGAsYHQ/s640/anna_kupari_ellis_island_records_lev1066dpi.jpg" width="640" /></a></div><div>Pitkän linjan blues- ja roots-muusikko Aija Puurtinen Brooklynin satu -orkesterinsa kanssa levytti jo toisen teemalevyn (Lännen maata, julk. 2019), jossa uitiin amerikansuomalaisten siirtolaisten nahkoihin. Kappaleiden sanoittajana toimi myös tällä levyllä Perttu Hemminki ja laulukieliksi valikoitui niin englanti kuin finglish eli lainasanoilla maustettu suomen kieli. Kappaleet ovat Aija Puurtisen sävellyksiä ja sovittajaksi on merkitty koko Brooklynin satu -orkesteri (Huom: Mukana jälleen raumalaislähtöinen Eero Grundström soittamassa matkaharmonia ja huuliharppua!). Levyn laulut kertovat tarinaa sukupolvet ylittävästä kaukokaipuusta, juurettomuudesta ja ikävästä paikkaan, joka ei välttämättä ole tuttu kuin vanhempien tarinoista. Maantie-kappale on kaunis 6/8-poljentoineen. Selina Sillanpään viulumelodiat leijuvat suloisenkirpeän tunnelman yllä.</div><div><br /></div><div>Hootenanny Trio: 28<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/cBTVk3Dk5VY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/cBTVk3Dk5VY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div><br /></div><div><br /></div><div><div>Arkkiveisuksi tai -viisuksi sanottiin laulua, joka kertoi merkittävistä tai oudoista tapahtumista (kuten Titanicin tuho, luonnonmullistukset ja rikokset) tai henkilökohtaisista kokemuksista. Arkkiveisut välittivät tietoa ja muokkasivat maailmankuvaa. Suomalaisen arkkiveisutuotannon kulta-ajaksi on määritelty vuosikymmenet 1870-1920. Arkkiveisuja julkaistiin tuolloin paljon, ja niiden suosio kansan keskuudessa kasvoi suureksi. Viisuja levitettiin irtonaisille arkeille painettuina ja ne toimivat ikään kuin aikansa lööppiuutisina. Kansalliskirjaston arkkikirjallisuuden kokoelmassa on noin 1750 hengellistä ja 4850 maallista arkkiveisua.</div><div><br /></div><div>Titanicin tragedia poiki Suomessa joukon arkkiveisuja, jotka käsittelivät laivaa, sen epäonnista neitsytmatkaa sekä itse haaksirikkoa laajasti. Arkkiveisuissa etsittiin tapahtuneelle myös syitä ja syyllisiä sekä kysyttiin, mitä onnettomuudesta tulisi ottaa opiksi. (Lisätietoa: <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/144027" target="_blank">doria.fi</a> ja <a href="http://www.ennenjanyt.net/2019/12/surman-laiva-kuolon-pursi-suomalaiset-titanic-arkkiveisut/" target="_blank">ennenjanyt.net/2019/12/surman-laiva-kuolon-pursi-suomalaiset-titanic-arkkiveisut</a>)</div><div><br /></div><div><a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50415142" target="_blank">Kuuntele YLE Areenasta laitilalaisen Tuure Salmisen YLE:lle äänittämä arkkiveisu Titanicin tuhosta.</a></div><div><br /></div><div>Hootenanny Trion kappale “28”, joka tunnetaan myös nimellä “Rauman balladi”, kertoo arkkiveisuperinteen hengessä Raumalla 8. joulukuuta 1964 tapahtuneesta yhteisöä - ja koko maata - ravistaneesta merionnettomuudesta. Puolustusvoimien kuljetusalus K8 törmäsi Rauman sataman alueella yhteen hinaaja Rauma II:n kanssa kohtalokkain seurauksin. Veneessä olleesta 41 henkilöstä 28 menehtyi. Merimuseon arkistossa on kyseisestä onnettomuudesta muun muassa yhden henkilön keräämä mittava lehtileikekokonaisuus.&nbsp;</div><div><br /></div><div>Olkoon listan osa 2 enemmän duuria kuin mollia!&nbsp;</div></div><div><br /></div>Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-76402962563680237702020-02-07T20:57:00.000+02:002021-04-28T17:48:10.994+03:00Kuukauden soittolista / MikkoUusi sarja alkaa!<br /><br />Rauman merimuseon henkilökunnasta kukin vuorollaan suosittelee tunnelmaan sopivaa musiikkia kuunneltavaksi ennen museovierailua tai vaikkapa museokäynnin soundtrackina omalta laitteelta (jos niin teet, ole kiltti ja käytä kuulokkeita!).<br /><br />Ensimmäisenä on vuorossa kokoelma-amanuenssi Mikko Aho, jonka suositukset eivät ole niinkään perinteisiä merimieslauluja kuin merenkulun ja siihen liittyvien ilmiöiden historiaa käsitteleviä... tai no, ainakin sivuavia kappaleita.<br /><br />Kuuntele Mikon suositukset <a href="https://open.spotify.com/playlist/095oOsSdf5q5cHrs740cM9?si=FY4gKBXeTRafXEJ0DiYdDA" target="_blank">tästä Spotify -soittolistana</a> tai alta youtube -videoina!<br /><br /><br /><h4>Alkusoitto: Pixies / Stormy Weather</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/T2FAGaP3kY4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/T2FAGaP3kY4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Kun lähtee merille, on hyvä tehdä valmistelut myrskyn varalta.<br /><br /><h4>Uskomukset ja merimiestarinat: Iron Maiden / Rime of the Ancient Mariner</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/OSDZj_jh5cE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/OSDZj_jh5cE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Merimiehillä on vuosisatojen aikana ollut erilaisia uskomuksia, jotka toiset ovat ottaneet enemmän, toiset vähemmän vakavasti. Merimuseon keulakuvahuoneen albatrossia katsellessa voi pohtia, miksi jotkut uskoivat että albatrossin tappamisesta seuraisi mitä kammottavin kirous, ja kuunnella Samuel Taylor Coleridgen runoon perustuvaa Iron Maidenin eeppistä kauhutarinaa.<br /><br /><h4>Merimiesammatti ja työolosuhteet: Sehr Schnell / Orja</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/ZPbpvFvV-ws/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ZPbpvFvV-ws?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Keulakuvasalissa ja isossa salissa on esillä muun muassa aineistoja, jotka havainnollistavat merimiehen työn ja työolosuhteiden muutosta. Monet asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan, mutta tuskin merimiesten elämä nykyäänkään täydellistä on. Niin huonosti heillä ei kuitenkaan varmasti mene kuin antiikin Rooman kaleeriorjalla, jonka ajatuksia helsinkiläinen punkyhtye esittelee mustan huumorin kautta.<br /><br /><h4>Merimiesperinteet: Dropkick Murphys / Rose Tattoo</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/9d8SzG4FPyM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/9d8SzG4FPyM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Ison salin merimieperinnevitriinissä esitellään muun muassa merimiestatuointeja niin esineiden kuin kuvienkin kautta. Jotkut ovat yhdistäneet tatuointeihin syvällisiä merkityksiä, toiset ovat ottaneet niitä ennemminkin siksi, että pitäneet niitä hienon näköisinä tai koska ovat ajatelleet tosi merimiehen vain kuuluu olla tatuoitu. Tatuointien tarinoita ja merkityksiä on hyvä pohtia amerikanirlantilaisen kelttimäiskeen säestyksellä.<br /><br /><h4>Merimiesten siirtolaisuus: The Pogues / Thousands are Sailing</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/swQNNjXztsI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/swQNNjXztsI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Perinnevitriinissä ja sen ympärillä (sekä ison salin katossa) voi nähdä erilaisia merimiesten maailmalta Raumalle tuomia matkamuistoja. Jotkut eivät kuitenkaan palanneet kotiin, vaan jäivät matkoillaan siirtolaisiksi esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan tai Australiaan. Heidän kohtaloihinsa syventyessä jatketaan kelttipunklinjalla: irlantilainen Pogues kuvaa kauniisti niin koti-ikävää kuin uuden maailman mahdollisuuksiakin.<br /><br /><h4>Vapaa-aika maissa: Jacques Brel / (Dans le port d')Amsterdam</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/bkC7WCpJfYY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/bkC7WCpJfYY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Matkamuistot kertovat myös vapaa-ajanvietosta maissa. Viime vuosikymmeniin asti merimiehet saattoivat viettää pitkiäkin aikoja satamakaupungeissa, sillä lastin purku ja lastaus kesti toisinaan hyvinkin kauan. Maissaolot olivat tervetullutta vaihtelua pitkien merimatkojen jälkeen, mutta vieraissa satamissa merimiehiä sattoivat vaania monenlaiset vaarat. Legendaarinen belgialainen laulaja-lauluntekijä maalaa tummilla sävyillä kuvan merimiesten kohtaloista Amsterdamissa.<br /><br /><h4>Konelaivat ja laivanrakennus: Kraftwerk / Metal on Metal</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/qWMvDeC1aws/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/qWMvDeC1aws?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Ison salin laivanrakennusnurkkaukseen sekä höyrylaivamalleihin tutustuessa voi syventyä suurteollisuuden vaikuttavaan maisemaan, valtavien koneiden voimaan ja niitä hallitsevien ihmisten osaamiseen. Elektronisen musiikin pioneeriyhtyeen kappaleessa voi kuulla niin metallin pauketta, hammaspyörien kirskuntaa, höyryn pihinää kuin sähkömoottorien surinaakin - ja ehkä myös työvuoron päättymisestä ilmoittavan pillin?<br /><br /><h4>Hylkyhuone: Dio / Holy Diver</h4><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/2lvs2FzF64o/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/2lvs2FzF64o?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>Mitä mieltä olette, mahtaako tämä klassikko kertoa Hylkyhuoneessamme asustavasta Kaskisukeltaja Wikholmista?<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QnBRr6deCZo/Xj0mQa26npI/AAAAAAAAA7w/gP6cIKkSq18tHakLvCFhU6vl2FPfQOtsgCLcBGAsYHQ/s1600/merimuseo10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="426" data-original-width="640" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-QnBRr6deCZo/Xj0mQa26npI/AAAAAAAAA7w/gP6cIKkSq18tHakLvCFhU6vl2FPfQOtsgCLcBGAsYHQ/s400/merimuseo10.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaskisukeltaja Wikholm (oikealla) ilmapumppuineen (vasemmalla). Kuva: Kari Mankonen.</td></tr></tbody></table><br /><br /><br />Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-52182788943775223602020-02-06T12:06:00.001+02:002021-04-28T17:48:21.154+03:00Blogin aihealueet laajenevat monipuoliseen merenkulun museon toimintaan - ensimmäinen puheenvuoro TET-harjoittelija Kasper Altinkilla<br /><h4>Painolastina-blogi perustettiin alunperin yhtä Rauman merimuseon nykypäivän merenkulun tallennusmatkaa varten. Päätimme ottaa blogin uudelleen vesille seitsemän vuoden telakoinnin jälkeen. Olkoon Painolastina-blogi paikka painavammalle sanalle ja kevyemmälle kommentoinnille liittyen merenkulkuun, sen historiaan, merimiehiin, merimuseotyöhön ja kaikkeen edelliseen liittyvään (tai liittymättömään)!</h4><br />Raumanmeren peruskoulun 9.-luokkalainen Kasper Altink oli tammikuun lopussa merimuseossa viikon ajan TET-jaksolla eli työelämään tutustumassa. Museotyöhön Kasper sai tuntumaa vaihtelevien käytännön tehtävien avulla, mutta myös pienimuotoisella kirjoitelmalla hänen valitsemastaan kiinnostavasta merihistoriallisesta aiheesta. Muutaman päivän aikana, muiden töiden lomassa, Kasper sai aikaan alla olevan, varsin mallikkaan, selvityksen kronometrin käytöstä. Kiitos hyvästä TET-jaksosta Kasperille!<br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nmFEUfT6EIA/XjvgbZozsEI/AAAAAAAAHM4/1wl_gseD-xE7RA3MdLLjUdnBpPEPIDEtgCLcBGAsYHQ/s1600/RMM0001_lev400dpi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="400" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-nmFEUfT6EIA/XjvgbZozsEI/AAAAAAAAHM4/1wl_gseD-xE7RA3MdLLjUdnBpPEPIDEtgCLcBGAsYHQ/s320/RMM0001_lev400dpi.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kronometri / Rauman merimuseo RMM0001</td></tr></tbody></table><b>Kronometrin käyttäminen navigoinnissa</b><br /><i>Kasper Altink</i><br /><br />Merenkulun tärkeyttä ei voida kiistää, noin 11-12 miljardia tonnia rahtia kulkee vuosittain meriteitse ympäri maailmaa eikä tämä tule todennäköisesti muuttumaan pitkään aikaan, sillä määrä on ollut tasaisessa kasvussa. Nykyään merenkulku on niin yleistä ja navigointi helppoa mitä modernimpien systeemien ansiosta, ettei tule laivalla matkustaessa ajatelleeksi esimerkiksi haaksirikkoutumista tai navigointivirheestä johtuvaa lisäviikkojen vaaraa merellä. Se minkä nykyään voi nähdä useimmissa tapauksissa GPS:n avulla joutui joskus laskemaan itse eikä käytännöllisen tarkkoihin laskuihinkaan ollut välineitä ennen 1750-1760-lukuja.<br /><br />Oman sijainnin mittaaminen merellä vaatii tiedon leveys- ja pituusasteista. Leveysasteen saa selville mittaamalla jonkin tähden korkeuskulman (tähden ja horisontin muodostama kulma) sen ollessa korkeimmillaan taivaalla (mittaamiseen käytetään yleisimmin sekstanttia, kvadranttia tai oktanttia), tuon kulman aste on mittaajan leveysaste eli latitudi. Pituusasteen taas saa selville tarkan kellon (kronometrin) avulla. Kronometri säädetään ilmoittamaan tietyn kaupungin aikaa useimmiten Greenwichin meridiaanin eli kansainvälistä aikaa. Kun aurinko on laivan näkökulmasta korkeimmillaan, verrataan aikaa Greenwichin (tai jonkin muun kaupungin) aikaan, tunnin ero vastaa 15 asteen eroa pituuskulmassa. Jos lasketaan aikaa jostain päin maailmaa, jossa aurinko on korkeimmillaan tarkalleen 2 tuntia Greenwichin aikaa edellä, on aikaero +2 tuntia (kello olisi 10.00 Greenwichissä samalla kun aurinko on korkeimmillaan mittaajan olinpaikassa) ja tunti vastaa 15 astetta leveyssuuntaan, joten sen paikan longitudi olisi tarkalleen 30 astetta.<br /><br />Toinen vaihtoehtoinen tapa on laskea longitudi astronomisen navigoinnin, eli sijainnin määrittämisen jonkin taivaankappaleen avulla. Pituusasteen voi mitata esimerkiksi pelkän sekstantin ja merialmanakan avulla, mutta se on vaikeampaa, joten yleisesti käytetään sekstanttia ja kronometriä molempia, sekstanttia auringon kulman varmistamiseen (mahdollisimman tarkkoja vastauksia varten laske longitudi auringon ollessa tarkalleen 90 asteen kulmassa) ja kronometriä longitudin mittaamiseen.<br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NMGjRDb-Eug/XjvhTXP9MmI/AAAAAAAAHNA/geg_QbnlmfYp5xNybOmbshAJP-2Y-57JACLcBGAsYHQ/s1600/kasper_romania_sekstant.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="484" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-NMGjRDb-Eug/XjvhTXP9MmI/AAAAAAAAHNA/geg_QbnlmfYp5xNybOmbshAJP-2Y-57JACLcBGAsYHQ/s320/kasper_romania_sekstant.jpg" width="309" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><i>Kuva oikealla: Sekstantti kansallisen perinnön instituutissa Bukarestissa, Romaniassa <a href="http://clasate.cimec.ro/">http://clasate.cimec.ro</a></i><br /><br />Ongelmana longitudin mittaamiselle oli, että tarpeeksi tarkkaa kelloa tai tietoa taivaankappaleista ei ollut saatavilla ollenkaan ennen 1760-lukua ja silloinkaan ei sitä välttämättä voinut saada, tai ei ainakaan edulliseen hintaan. Useimmat kellot jätättivät useita minuutteja päivässä, kun suurin sallittu määrä olisi ollut 6 sekuntia vuorokaudessa. Suurin este tällaisen kellon keksimiselle oli se, että kello ei kestänyt laivalla esiintyviä olosuhteita, laivan keinuminen esti heiluri-, liipotin- ja ankkurimekanismia käyttävien kellojen kunnollisen toiminnan ja kylmyys ja kuumuus ohensivat tai paksunsivat rataskellojen öljyjä, aiheuttaen niiden ajan kulkevan hitaammin tai nopeammin.<br /><br />Englantilainen kelloseppä John Harrison alkoi kehitellä kelloa, joka pysyisi tarpeeksi tarkassa ajassa longitudin mittaamiseen. Oman kiinnostuksen lisäksi Harrisonia motivoi Ison-Britannian meriviraston vuonna 1714 asettama 20 000 punnan palkinto henkilölle, joka kehittää tavan mitata longitudin 50 km tarkkuudella motivoimana,&nbsp; John Harrison oli saanut kehiteltyä vuoteen 1737 mennessä ensimmäisen kronometrinsä ja suurin osa longitudilautakuntaa oli vaikuttunut hänen kellostaan, mutta Harrison ei ollut itse tyytyväinen ja paljasti kellonsa viat, sekä pyysi rahoitusta uuden paremman kellon kehittämiseen. Harrison kehitteli vielä 2 kelloa ennen kuin oli viimein tyytyväinen hänen H4 kronometriinsä yli 30 vuoden kehittelyn jälkeen vuonna 1759. Harrisonilla oli myös joukko vastustajia; tiedemiehiä ja tähtitieteilijöitä, jotka eivät uskoneet Harrisonin kronometrin olevan oikea tapa laskea longitudia, usein uskoen itse astronomisen mittaustavan olevan parempi. Loppujen lopuksi 1760-luvun loppupuolella molemmat tavat todettiin tarpeeksi hyviksi tavoiksi mitata longitudi, mutta kronometriä oli kallis ja vaikea saada ennen 1800-lukua.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DakDvHj9y6s/XjvjRb6mZ-I/AAAAAAAAHNM/D6eled2kkaI5yVKoXNLc2kDpuRt0UgVJgCLcBGAsYHQ/s1600/images_fysica_Dig052-05-146_65199_noin400dpilev.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="389" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-DakDvHj9y6s/XjvjRb6mZ-I/AAAAAAAAHNM/D6eled2kkaI5yVKoXNLc2kDpuRt0UgVJgCLcBGAsYHQ/s320/images_fysica_Dig052-05-146_65199_noin400dpilev.jpg" width="248" /></a></div><br /><i>Kuva vasemmalla: Kronometri vuodelta 1840. Kronometri on The Museon in The Hague -museon omistama <a href="https://www.museon.nl/nl">https://www.museon.nl/nl</a></i><br /><br /><br /><br />Lähdeluettelo:<br /><br />https://astro.unl.edu/naap/motion1/tc_finding.html<br />http://www.thegreenwichmeridian.org/tgm/articles.php?article=9<br />Sobel, Dava (suom. Pietiläinen, Kimmo). Longitudi. Art House 1996.Rauman merimuseo / Paulahttp://www.blogger.com/profile/03357940042819744542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-39089856804359312962013-02-05T17:35:00.002+02:002020-05-26T11:10:43.883+03:00Miltä merimiehen elämä näyttää?<br />Ennen matkaa asetin itselleni tutkimuskysymyksen: "Millaista on merimiehen elämä vuonna 2013 ja mitä merimiehet itse siitä ajattelevat?". En tietenkään pysty antamaan siihen mitään yleistä, pätevää vastausta, olihan minulla tutkittavana vain yksi laiva ja kymmenen merimiestä. Joitain havaintoja ja vaikutelmia uskaltaudun silti kirjaamaan.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-FCscJERomWU/UREhwmxXGqI/AAAAAAAAAH0/LX4kbGIY3WA/s1600/antaresIMGP0226.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-FCscJERomWU/UREhwmxXGqI/AAAAAAAAAH0/LX4kbGIY3WA/s1600/antaresIMGP0226.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtö Helsingborgista oli haastava. Satama-altaaseen kerääntynyt jää painoi Marjattaa takaisin laituriin. Lähtö oli suoritettava perä edellä, ja lähellä takana oli suurikokoinen RoRo-rahtialus Antares, johon ei tietenkään sopinut törmätä. Tämän kuvan ottohetkellä pahin oli jo ohi, minkä yliperämieskin voi helpottuneena todeta.</td></tr></tbody></table><br /><div><div>Niin sanotulla suurella yleisöllä saattaa usein olla hieman romanttinen kuva merimiehen elämästä. Kaukaisia satamia, eksoottisia maisemia, tyttö joka satamassa ja vauhdikkaita iltoja merimieskapakoissa. Tällainen merimieselämä on jäänyt menneisyyteen. Voisi varmaan sanoa, että jos haluaa työnsä ohessa nähdä maailmaa, ei kannata ainakaan merimieheksi ryhtyä.</div></div><div><br /></div><div><div>Satamissa vietetään yleensä vain muutamia tunteja, ja usein se aika on merimiehille kiireistä työtä. Vaikka aikaa kaupungilla käyntiin jäisikin, moni merimies käyttää vapaahetkensä mieluummin lepoon - ja ymmärrän heitä hyvin. Eräs haastattelemistani merimiehistä kertoi olleensa Marjatalla töissä puoli vuotta, eikä sinä aikana ollut käynyt maissa lainkaan laivan ollessa satamassa.</div><div><br /></div><div>Kun kysyin, mitä hyviä ja huonoja puolia merimiehet työssään nykypäivänä näkevät, lähes jokainen nimesi työ- ja vapaa-ajan rytmityksen sekä hyväksi että huonoksi puoleksi. Marjatalla, kuten useimmilla suomalaisilla laivoilla, törni eli työjakso kestää 4 tai 6 viikkoa, ja sitä seuraa 4 tai 6 viikon pituinen vapaavuoro.</div><div><br /></div><div>Puolitoista kuukautta on pitkä aika olla pois kotoa, varsinkin jos perheessä on pieniä lapsia. Merimies joutuu usein olemaan poissa läheistensä luota, oli sitten joulu, oman lapsen syntymäpäivä tai parhaan ystävän häät. Toisaalta vapaajaksotkin ovat pitkiä. Eräs Marjatalla haastattelemani kuvasi asiaa näin: "Kun olen kotona, voi joka päivä olla sunnuntai, jos niin haluan".&nbsp;</div></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-f_5Bktg3gYg/UREiC8JVVcI/AAAAAAAAAH8/QcYinBVqN5c/s1600/muulaivaIMGP9855.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-f_5Bktg3gYg/UREiC8JVVcI/AAAAAAAAAH8/QcYinBVqN5c/s1600/muulaivaIMGP9855.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkani Marjatalla kulki vilkasliikenteisiä väyliä pitkin. Muuta laivaliikennettä oli näköetäisyydellä lähes koko ajan. Tämä kuva on otettu lähestyessämme Rotterdamia.</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><div>Jotta viihtyy merimiehenä, täytyy nähdäkseni olla luonteeltaan melko joustava ja sopeutumiskykyinen. Omassa työssäni vietän työtovereitteni seurassa hieman alle 8 tuntia päivässä, eikä heidän tarvitse kestää minua iltapala- tai aamukahvipöydässä eikä viikonloppuisin yleensä lainkaan. Merimiehet sen sijaan ovat tekemisissä laivatovereidensa kanssa koko päivän joka päivä. Kovin epäsosiaalinen ei siis voi olla. Toisaalta omaan hyttiin voi mennä ja oven sulkea, jos haluaa olla omissa oloissaan - kukaan ei häiritse toista ilman hyvää syytä.</div><div><br /></div><div>Havaintojeni perusteella Marjatalla oli oikein hyvä yhteishenki. Vapaa-aikana löytyi aina juttuseuraa jos halusi. Välillä katsottiin yhdessä esimerkiksi <a href="http://www.mepa.fi/" target="_blank">Merimiespalvelutoimistosta</a>&nbsp;(MEPA) lainattuja elokuvia. Myös haastatteluissa Marjatan tunnelmaa ja porukkahenkeä kehuttiin - jotkut olivat toisina aikoina toisissa laivoissa kokeneet huonompaa.</div></div><div><br /></div><div><div>Sopeutumiskykyä tarvitaan myös työaikojen suhteen. Laivalla ollaan töissä ympäri vuorokauden, ja jollekin aina sattuu vahtivuoro yöaikaan. Esimerkiksi Terneuzenista Marjatta lähti aamuyöllä, ja Rotterdamiin saavuttiin iltapäivällä. Monen miehen työpäivä venyi aamukolmesta kello viiteen illalla. Viikonloppu ei Marjatalla näy kuin lauantain pihvi-illallisena.</div><div><br /></div></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-i8Te7iN4p7I/UREijTk-A5I/AAAAAAAAAIE/NxQlhJf0sYE/s1600/karttaIMGP0456.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-i8Te7iN4p7I/UREijTk-A5I/AAAAAAAAAIE/NxQlhJf0sYE/s1600/karttaIMGP0456.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Merikartta ja laivapäiväkirja komentosillalla.</td></tr></tbody></table><div><div>Kun olen aiemmin työssäni tutustunut menneisyyden merimiesten elämään, en malta olla arvioimatta, mikä nykyään on paremmin tai huonommin. Ruoka laivalla ainakin on nyt parempaa kuin purjelaivakaudella, jolloin raaka-aineilta vaadittiin vain yhtä ominaisuutta, hyvää säilyvyyttä. Tästä olen aiemmassa blogikirjoituksessani jo kertonutkin.</div><div><br /></div><div>Toisen suuren parannuksen merimiesten elämään on tuonut tietotekniikan kehitys. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten sai merimiehen kotiväki odotella kirjeitä pahimmillaan jopa kuukausien ajan. Nykyään voi yhteyttä pitää käytännössä reaaliajassa. Marjatalla pääsi lähes koko matkan ajan verkkoon omalla tietokoneella tai älypuhelimella. Siinä missä purjelaiva-ajan merimies oli poissa kotoa vähintään kuukausia, usein jopa vuosia, pääsee nykymerimies kotiin "vain" viikkojen poissaolon jälkeen.</div><div><br /></div><div>Voi varmaankin sanoa, että viimeisten vuosikymmenten aikana merimiehen elämä on muuttunut enemmän maissa työskentelevien elämän kaltaiseksi - hyvässä ja pahassa. Yllä mainittujen asioiden lisäksi &nbsp;esimerkiksi työturvallisuus on parantunut merkittävästi. Toisaalta merimiesromantiikan voi sanoa kadonneen kokonaan. Merimiehenä on nykyään ehkä hieman tylsempää kuin joskus ennen.</div></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-pzbDnOBw-Ew/UREiy1fcMrI/AAAAAAAAAIM/onOqOIup-Dw/s1600/minaIMGP0491.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-pzbDnOBw-Ew/UREiy1fcMrI/AAAAAAAAAIM/onOqOIup-Dw/s1600/minaIMGP0491.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoittaja Marjatan keulakannella tarkkailemassa Merenkurkun jäätilannetta.</td></tr></tbody></table><div><div>Itse ehdin kahden viikon aikana kokea lähinnä merielämän valoisia puolia. Minulle tietysti kaikki laivalla näkemäni oli uutta ja mielenkiintoista. Opin ymmärtämään monia asioita, mistä on hyötyä työssäni merimuseossa. Kiitän työnantajaani <a href="http://www.rmm.fi/" target="_blank">Rauman merimuseota</a> sekä<a href="http://www.langhship.fi/" target="_blank"> Langh Shipia</a>, Marjatan omistajaa, jotka tarjosivat minulle tämän tilaisuuden.</div><div><br /></div><div>Kiitokset myös blogin lukijoille - teitä on ollut paljon enemmän kun uskalsin toivoakaan. Kiitos myös kysymyksistä ja kommenteista. Niitä voi toki esittää edelleen, vaikka tämä jääkin luultavasti blogin viimeiseksi kirjoitukseksi.</div><div><br /></div><div>Ennen kaikkea kiitän Marjatan miehistöä, kaikkia kymmentä joiden kanssa sain purjehtia. He suhtautuivat laivalla olooni hämmästyttävän ystävällisesti, vastasivat kärsivällisesti jatkuviin kysymyksiini ja auttoivat kaikin tavoin minua tutkimustyössäni. Heidän ansiostaan kahden viikon matkastani tuli elämys, jota jaksan muistella vielä vuosien päästäkin!</div></div>Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com2Rauma, Suomi61.1308422 21.5059588000000335.6088077 -19.802635199999969 86.6528767 62.81455280000003tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-69237850068239872872013-01-31T17:49:00.000+02:002020-02-05T16:11:23.931+02:00Äärimmäiset olosuhteetHelsingborgista lähdön jälkeen Marjatalla järjestettiin pelastusharjoitukset. Niitä pidetään laivoilla säännöllisesti, ja tarkoitus tietysti on, että hätätilanteessa kaikki tietävät miten toimia ja mistä tarvittavat välineet löytyvät. Merenkulkuun, kuten kaikkeen ihmisen toimintaan, sisältyy vaaroja. Toisaalta laivalla on turvana paitsi välineistö, myös merimiehet jotka on koulutettu toimimaan erilaisissa ongelmatilanteissa.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-2DqMsuRS_gE/UQqGx5YNAAI/AAAAAAAAAG0/G4_5AMMecQA/s1600/freefallIMGP0420.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-2DqMsuRS_gE/UQqGx5YNAAI/AAAAAAAAAG0/G4_5AMMecQA/s1600/freefallIMGP0420.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puolimatruusi pelastusveneessä. Kuten ilmeestä voi päätellä, on kyseessä harjoitus. Marjatassa on niin sanottu free fall -pelastusvene, jonka voi laskea pudottamalla laivan perästä hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Vene on varustettu hätämuonalla ja juomavedellä sekä mm. kalastusvälineillä sekä tutkaheijastimella, joka parantaa sen näkyvyyttä apuun tulevien alusten havaintolaitteissa.</td></tr></tbody></table>Eilen pääsimme perille Tornioon juuri ennen vuorokauden vaihtumista. Omin voimin tosin ei Marjatta sinne olisi päässyt. Viimeiset tunnit kuljettiin jäänmurtaja Kontion perässä. Muutkaan laivat eivät päässeet Tornioon eikä lähtemään sieltä ilman jäänmurtajien apua. Kontion avusta huolimatta Marjatta jäi muutaman kerran jäihin kiinni, jolloin jäänmurtaja joutui irroittamaan sen esimerkiksi ajamalla juuttuneen laivan ympäri. Edeltävien viikkojen pakkasissa jäätä oli muodostunut paljon ja se oli paksua. Lisäksi voimakas etelätuuli oli pakannut kaiken jään Perämeren pohjukkaan. Kannella kävellessäkin oli syytä olla varovainen, sillä märkä lumi teki siitä liukkaan.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Jx8uPTORGdU/UQqI5MANwkI/AAAAAAAAAG8/3HwJmUHH0Gc/s1600/kontioIMGP0592.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Jx8uPTORGdU/UQqI5MANwkI/AAAAAAAAAG8/3HwJmUHH0Gc/s1600/kontioIMGP0592.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kontio perillä Torniossa. <a href="http://www.arctia.fi/kontio" target="_blank">Tietoja aluksesta</a> Arctia Shippingin sivuilta.</td></tr></tbody></table>Luotsin ottaminen jään päältä oli aikamoinen suoritus sekin, niin Marjatan miehistöltä kuin luotsiltakin. Avovedessäkin on luotsin ottoa aika jännittävää seurata, kun luotsi kiipeää liikkuvasta veneestä liikkuvaan laivaan. Talviaikaan Perämerellä luotsi sen sijaan odottelee jäänmurtajan tekemän uran reunassa metallisella telineellä, jonka toinen pää on tuettu kantavaan jäähän. Liikkuvan laivan kannelta hänelle lasketaan köysitikkaat, joita pitkin hän sitten nousee alukseen. Päätä ei saa siinä hommassa palella, ei kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-rM1xnw2tJMA/UQqKGgiOr7I/AAAAAAAAAHE/Nes2gy4VBic/s1600/luotsijaaltaIMGP0580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-rM1xnw2tJMA/UQqKGgiOr7I/AAAAAAAAAHE/Nes2gy4VBic/s1600/luotsijaaltaIMGP0580.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luotsi nousemassa jäältä Marjatan kannelle. Taustalla näkyy punaisessa haalarissa Marjatan yliperämies avustamassa luotsia.</td></tr></tbody></table>Perillä Torniossa vielä laituriin pääsy oli haasteellista, kun laivan kyljen ja laiturin väliin pakkautunut jää esti kiinnittymisen. Sama ongelma oli jo aiemmin Helsingborgissa, mutta Torniossa jää oli paljon paksumpaa. Nyt avuksi tuli satamahinaaja Ulla, joka puhalsi potkurivirrallaan jäätä pois kunnes kiinnittyminen onnistui. En voinut kuin hämmästellä sitä päättäväisyyttä - etten sanoisi jääräpäisyyttä - ja työn määrää jota Suomen pohjoisimpien satamien liikennekelpoisina pitäminen talven äärioloissa vaatii.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Vjz2qlnfmMo/UQqN0unHHXI/AAAAAAAAAHY/77K6FHxQpX8/s1600/ullaIMGP0616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Vjz2qlnfmMo/UQqN0unHHXI/AAAAAAAAAHY/77K6FHxQpX8/s1600/ullaIMGP0616.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Satamahinaaja Ulla ahtautuu rohkeasti laiturin, Marjatan ja sen takana laiturissa olevan aluksen väliin.</td></tr></tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-03YBAr2WBls/UQqPqRbwgHI/AAAAAAAAAHg/Kw7DE4iOrBs/s1600/ullaIMGP0635.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-03YBAr2WBls/UQqPqRbwgHI/AAAAAAAAAHg/Kw7DE4iOrBs/s1600/ullaIMGP0635.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ullan potkurivirta pistää jäähän liikettä, ja pian Marjatta pääseekin laituriin kiinni.</td></tr></tbody></table>Tätä kirjoitan taas junassa. Ensi yöksi pääsen pitkästä aikaa kotiin. Tuo "pitkästä aikaa" on tietysti vähän suhteellista - minä olin poissa vain kaksi viikkoa, Marjatan miehistöstä moni näkee tänään kotiväkensä ensi kertaa kuuteen viikkoon. Osa jäi vielä laivalle, koko miehistö ei juuri koskaan ole yhtä aikaa vaihtovuorossa.<br /><br />Matka oli itselleni todella mielenkiintoinen elämys. Tutkijanakin uskon hyötyneeni siitä, varsinkin kun tutkimuskohteeni - Marjatan miehistö - suhtautui minuun ja työhöni niin myötämielisesti. Suuri kiitos siitä kaikille!<br /><br />Kirjoitan ensi viikon alussa vielä yhteenvedon kokemuksistani ja havainnoistani, kun olen niitä ehtinyt vähän "sulatella". Blogi tietysti jää luettavaksi ja kommentoitavaksi sen jälkeenkin Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com0Tornio, Suomi65.8444927 24.15272549999997440.3224582 -17.155868500000025 90 65.461319499999973tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-69781971413397095922013-01-30T14:39:00.001+02:002020-02-05T16:11:39.105+02:00Jää-ääniäKun 6000 kilowatin työntämä 6500 tonnin teräsmassa osuu 36800 neliökilometrin kokoiseen jäälauttaan, syntyy melkoisen vaikuttavia ääniä.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KT-T8jUEfPI/UQkSei4HHiI/AAAAAAAAAGk/d1JODK3LD0g/s1600/jaataIMGP0514.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-KT-T8jUEfPI/UQkSei4HHiI/AAAAAAAAAGk/d1JODK3LD0g/s1600/jaataIMGP0514.jpg" /></a></div><br />Marjatta on saapunut Perämerelle ja puskee tietään jäiden halki kohti Torniota. Jää- ja jäänmurtajatilanteesta riippuen olemme perillä tänään illalla tai ensi yönä, ellei mitään yllättävää satu. Blogiin kirjoitan varmasti vielä ainakin loppuyhteenvedon viimeistään ensi viikon alussa. Jos teillä, hyvät lukijat, on mielessänne jotain kysymyksiä, niitä kannattaa esittää nyt kun asiat ovat vielä kirkkaana mielessäni.<br /><br /><br />Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3771142401876937976.post-47996309462673277502013-01-28T20:03:00.000+02:002020-02-05T16:11:48.690+02:00"Porukka tekee laivan"Marjatta on 120 metriä pitkä, lähes 8000 hevosvoiman dieselkoneella varustettu teräsrakenteinen laiva. Ilman miehistöä se on kuitenkin vain kylmä, sieluton kone. Merimiehet ovat, ainakin minun ymmärtääkseni, sitä mieltä että miehistö tekee laivan eikä tekniikka.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-WS_vSXsJw8M/UQa1mhebs8I/AAAAAAAAAFk/5_n9S22Lqz4/s1600/prykaIMGP9632.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-WS_vSXsJw8M/UQa1mhebs8I/AAAAAAAAAFk/5_n9S22Lqz4/s1600/prykaIMGP9632.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marjatan kansirakennelma ja komentosilta keulasta nähtynä.</td></tr></tbody></table>Olen seurannut elämää Marjatalla kohta kahden viikon ajan. Mitä olen oppinut ymmärtämään? On tietysti selvää, että jollain toisella laivalla asiat voivat olla toisin, käytännöt erilaisia ja miehistössä erilaisia persoonallisuuksia. Erilaisessa liikenteessä ja eri satamissa kulkeva laiva on varmaankin myös tunnelmaltaan toisenlainen kuin tutkimuskohteekseni osunut Marjatta.<br /><br />Näkemäni ja kuulemati perusteella uskaltaudun sanomaan merimiehistä ainakin sen, että he vaikuttavat olevan sellaisia ihmisiä, jotka nauttivat keskustelusta ja jutunkerronnasta. Taukotilassa ja messissä olen kuullut muisteluita kaukaisista maista ja persoonallisista laivatovereista. Olen myös käynyt keskusteluja niin&nbsp; Einsteinin suhteellisuusteoriasta kuin keskiaikaisista linnoistakin.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-MniC9HHJjrQ/UQa143kY_nI/AAAAAAAAAGU/9RyeNksTX6M/s1600/saunaIMGP9499.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-MniC9HHJjrQ/UQa143kY_nI/AAAAAAAAAGU/9RyeNksTX6M/s1600/saunaIMGP9499.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marjatalla on myös pieni, mutta viihtyisä ja kovassa käytössä oleva sauna.</td></tr></tbody></table>Marjatan miehistö työskentelee tyypillisesti siten, että 4-6 viikon työskentelyä ("törniä") seuraa sitten 4-6 viikon vapaa. Tämä on yleinen käytäntö suomalaisilla laivoilla. Valtameriliikenteessä törnit ovat pitempiä. Kun olen kysynyt, mitä mieltä merimiehet ovat työstään, he ovat kertoneet viihtyvänsä merellä hyvin. Lähes jokainen on kuitenkin maininnut ammatin huonona puolena pitkät poissaolot kotoa, perheen ja ystävien luota. Moni on painottanut, miten tärkeää on, että kotiasiat ovat kunnossa - niiden murehtiminen merellä on kovin raskasta. Nykypäivän merimies voi onneksi olla lähes päivittäin yhteydessä kotiväkeen puhelimen tai tietokoneen avulla ilman kohtuuttomia kustannuksia. Tätä useimmat pitävät suurimpana viime vuosien parannuksena merimieselämässä.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-FVRgCvrtFDQ/UQa1zP67ocI/AAAAAAAAAGM/R5TV0uqfBlU/s1600/terneuzenIMGP9837.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen perämies keulakannella köysivinssien käyttölaitteen takana Terneuzenista lähdettyämme. Laivalla on ainakin joku töissä ympäri vuorokauden. Usein myös satamiin saapumiset ja lähdöt osuvat yöaikaan. Terneuzeniin saavuimme aamuviideltä ja lähdimme seuraavana aamuna neljän maissa.</td></tr></tbody></table><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-OKKLZbXKgyI/UQa1reu2tGI/AAAAAAAAAF0/Y1kCd63vbqs/s1600/pesuIMGP0280.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-OKKLZbXKgyI/UQa1reu2tGI/AAAAAAAAAF0/Y1kCd63vbqs/s1600/pesuIMGP0280.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puolimatruusi pesee peräkantta painepesurilla. Näin talviaikaan peseminen on hankalaa, sitä kun ei voi tehdä pakkasella.</td></tr></tbody></table>Suuri osa työstä, jota laivalla tehdään, on rutiininomaista. Esimerkiksi laivan ohjaaminen ja navigointi on ajoittain suorastaan tylsää puuhaa - tämän ovat minulle aivan suoraan todenneet merimiehet itsekin. Tarkkuus ei silti saa herpaantua: meidän kaikkien laivalla olevien henki on sen käsissä, joka komentosillalla istuu.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZyP6cQ_h8QM/UQa1wAnI26I/AAAAAAAAAGE/C2JLrEEJrRo/s1600/tahystysIMGP0323.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-ZyP6cQ_h8QM/UQa1wAnI26I/AAAAAAAAAGE/C2JLrEEJrRo/s1600/tahystysIMGP0323.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sivuutimme aiemmin tänään Kööpenhaminan kapeaa Drogdenin väylää pitkin. Koska näkyvyys oli sumun takia heikohko, kutsui vahtivuorossa ollut päällikkö komentosillalle myös pursimiehen tähystämään.</td></tr></tbody></table>Ajoittain tekemistä on liiankin kanssa. Esimerkiksi Rotterdamissa Marjatta ohjattiin laituriin, jossa tilaa oli varsin vähän. Tilanne muistutti hyvin tiukkaa taskuunperuutusta 120 metriä pitkällä ajoneuvolla, jossa ei ole jarruja. Haastetta riitti muillekin kuin päällikölle komentosillalla. Laiva nimittäin aseteltiin lopullisesti paikalleen siirtämällä sitä laituriin kiinnitetyillä köysillä, joita vetelivät perämies ja kansimiehet (sähkökäyttöisten vinssien avulla toki). Uhkatekijöitä riitti - laituriin, perän takana olleeseen nosturiproomuun tai jatkuvasti ohi suhahteleviin pieniin satama-aluksiin ei olisi ollut hyvä törmätä. Kaikki sujui hyvin. Minun silmääni miehistön toiminta näytti rauhalliselta - kaikki nähtävästi tiesivät mitä tehdä.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-MMX-mAcpK-w/UQa1uRQsx1I/AAAAAAAAAF8/MPDxRGjneUc/s1600/rdamIMGP9906.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-MMX-mAcpK-w/UQa1uRQsx1I/AAAAAAAAAF8/MPDxRGjneUc/s1600/rdamIMGP9906.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansikorjausmies ja kiinnitysköysivinssi Rotterdamissa "taskuunperuutusta" hoitelemassa.</td></tr></tbody></table>Minun työhöni ja olemiseeni laivalla kaikki ovat suhtautuneet todella positiivisesti. Olen aina saanut vastaukset kaikkiin kysymyksiin, joita olen osannut tehdä, ja olen saanut seurata miehsitön työskentelyä niin paljon kuin suinkin olen ehtinyt ja jaksanut. Tutkimuskohteeni ainakin on tehnyt parhaansa minun hyväkseni - kiitos siitä kaikille!<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-iZ9ruHTGDaU/UQa1oXoL--I/AAAAAAAAAFs/ZdKAxE7MKOU/s1600/helborgIMGP0134.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marjatta on saapunut Helsingborgiin, ja kansiosasto valmistelee laivan seuraavana aamuna alkavaa lastausta varten. Oikealla pursimies kiinnittää vielä viimeistä kontinkiinnityskenkää ("twist-lock"). Puolimatruusi seuraa tilannetta. Oppilas, kansikorjausmies ja yliperämies suuntaavat jo messiin, jossa odottavat kakkukahvit päällikön ja puolimatruusin syntymäpäivien kunniaksi.</td></tr></tbody></table>Rauman merimuseo / Mikkohttp://www.blogger.com/profile/15679072113864653895noreply@blogger.com5